Etelä-Amerikka 2012
maanantai 26. maaliskuuta 2012


Julkaistu kello 0.45

Kyllä matka taittuu joutuisasti kun kuski iski leffan jälkeen cumbiaa, reggaetonia ja salsaa soimaan. Matkalla on ollut muutamia luontokohteita ja muuten lähinnä maaseutua ja pikkukyliä. Tuntuu kun Esmeraldasin provinssiin saavuttua ois matkannut jonnekin päin Afrikkaa kun suurin osa ihmisistä on tummia ja naisilla on muhkeaakin uhkeammat kurvit. Jännä miten erilaisia ulkonäköjä, pukeutumis- ja hiustyylejä näinkin pienelle alueelle mahtuu :) Laitellaan vielä muutamia kuvia eilisiltä markkinoilta, joissa näkyy vuoristoheeboja.

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 1.50

Päästiin Esmeraldasin terminaarille kun apukuski alkoi hokea, että ulos ulos ja puhui jotain taksista. Kyydissä oli tosi vanha ja raihnainen mummeli, joka ei päässyt omin avuin autosta pihalle eikä saanut kasseja kannettua. Machomiehiä ei näkynyt missään joten me autettiin sitten mummeli pihalle. Siinä sitten muutama sekunti ihmeteltiin että mitäs seuraavaksi kunnes kuski sanoikin, että takaisin kyytiin. Hän ajoi vähän matkan päähän (pelkästään me kyydissä) jossa odotti toinen bussi (pelkästään meitä). Keskellä tietä vaihto ja matka jatkui. Nämä haluavat ilmeisesti pysyä tiukasti aikataulussa kun kuskit ja apukuskit polottavat niin vimmatusti jos jää yhtään kamojen kanssa säätämään: ulosulosulosulos menemenemenemene nyt kyytiinkyytiinkyytiin sieltä! :D Ei auta hitaan hämäläisen jäädä maisemia ihastelemaan.

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 2.57

Perille päästiin. Bussi pysähtyi mopokuskien kulmille ja siitä napattiin heti kuski. Kuskilla oli kuusi apulaista miettimässä, että missä hiivatissa se meidän majapaikka on. Matkalla kysyttiin vielä apuja kadun.miehiltä ja lopulta löydettiin oikea paikka. Ilma on kuuma ja kostea. Huoneessa on sentään tuuletin. Paikka on tosi sympaattinen perhehostelli, jossa on vain neljä huonetta. Täällä asustelee lisäksi koiruli ja kaksi kissaa. Rentouttavaa kun paikan sveitsiläinen omistaja Yolanda englantia. Suomalaisia täällä ei ole hetkeen näkynyt mutta yleensä kun niitä tulee, ne ovat alle parikymppisiä ja aina ongelmissa. Toivottavasti ei jatketa perinteitä jälkimmäisen suhteen :D

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.37

Kerroimme Yolandalle, että olemme koko päivän haaveilleet pizzasta ja hän osasi suositella meille kaupungissa, joen toisella puolella olevaa pizzeriaa. Hänellä sattuu olemaan naapurissa myös luottoriksakuski, joka heitti meidät sinne ja haki tunnin päästä. Pizzat oliva kalliita, mutta isoja ja ah niin hyviä. Tyydytti juuri sopivasti pizzanhimon. Atacames on niin pieni kylä, ettei täältä ole karttoja. Lonely Planetissa on yksi, mutta sitä ei juuri tarvita, sillä lähes kaikki tarvittava löytyy turistien kyllästämältä rantakadulta. Varsinainen kaupunki on joen toisella puolen. Se ei ole kaukana, mutta ongelmana on kävelysilta jonka kautta sinne mennään. Se on nimittäin sen verran kohollaan, että et näe toiselle puolelle ennen kuin olet puolessa välissä ja rosvot käyttävät tätä hyväkseen sumputtaessaan turisteja. Kun kuski toi meidät takaisin majapaikan eteen, käytiin ostamassa iso tonkka vettä ja parit breezerit - nammm! Yolanda oli portilla vastassa ja jäimmekin nauttimaan juomia terassille. Istuimme siinä reilun tunnin jutskaillen kaikenlaista ja leikittäen paikan 8 kuukauden ikäistä puudelia. Uni alkoi kuitenkin viedä voiton, joten painuimme huoneeseen ja päälle vielä raikastavanviileä suihku - lämmintä vettä täällä ei ole eikä sitä oikeastaan edes tarvitse.

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 16.59

Kello kuus, kukko huus... vähän turhankin riitasointuisella äänellään :D Siinä vielä joku tunti kärsöteltiin kiimaisen kissan mourutessa ikkunan takana. Ei olla koko reissun aikana nukuttu yli kahdeksaan eikä myöskään valvottu yli kahteentoista, hehe. Ei kehtaa aina kovin myöhään nukkua kun päivä menee muuten ohi - kuten olettekin lukeneet niin pimeän aikaan liikkuminen voi olla vähemmän mukavaa. Tultiin aamiaiselle majatalon pihapuutarhaan ja tottahan toki talon koirakin oli valmiina leikkiin ^ ^

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.59

Aamupäivä meni oikein maireasti rannalla röllötellessä. Ranta on täynnä katettuja penkkirivistöjä, joista saa penkin itselleen koko päiväksi 1-2 dollarilla. On sanomattakin selvää, että kun valkonaama kysyy hintaa niin se on huomattavasti enemmän. Ranta on aivan sileää ja tulikuumaa hiekkaa. Vesi on lämmintä ja aallot riepottelevat mukavasti. Harmi vaan, että tämän loistavan rantatunnelman pilaa jälleen kerran varastelu. Aamupalan aikaan täällä pyörähti joku Yolandan tuttu, kohtuu nuori poitsu. Hänellä oli tullut rannalla ongelmia viimeksi eilen. Suoraan sanottuna tämä turvallisuuden puute alkaa paikoitellen tökkiä. Ei täällä hengestään pääse, mutta jatkuva taskuvarkaiden ja muiden ukottajien pelkääminen kyllästyttää. Yksi menetetty objektiivi riittää ja tästä syystä teimmekin tuossa päätöksen, että meidän on vaan kylmästi taivuttava näiden varkaiden edessä. Emme aio kuskata täällä kameroita, kännyköitä tai mitään muutakaan ekstraromua. Rahaakin on pidettävä vain sen verran mukana kuin uskoo tarvitsevansa. On todella surullista, että tällä maalla olisi niin paljon anettavanaan, mutta iso osa siitä valuu ihan hukkaan tämän varastelukulttuurin takia. Olisi eri asia jos täällä katujen kulmilla notkuisi liimanhaistelijoiden näköisiä huppupäitä. Sillon niitä osaisi varoa ja sen vaaran ilmapiirin näkisi. Mutta kun meininki on se, että ympärillä pyörii lapsia, nauravia perheitä, hyväntuulisia patuja ja mummoja ja tuntuu, että kuka tahansa heistä voi olla mahdollinen varas. Illuusio turvallisuudesta. Näyttää myös siltä, että kaikki paikallisetkin ovat taipuneet varkaiden edessä. Juuri kenelläkään ei näy päällä mitään muuta kuin se minkä tarvitsevat. Meidän tapauksessa tämä tarkoittaa pyyhkeitä, aurinkorasvoja, paria kirjaa ja ehkä 10 dollaria käteistä. Jos ne vievät niin sitten vievät. Seuraavan kerran kuvataan kunnolla luontokohteissa ja kansallispuistoissa, mutta täällä rantakaduilla kuvasaldo jää kyllä laihaksi. Ollaan taidettu ihmetellä asiaa aikaisemmin, mutta tämä pienten rahojen puute on todella mystistä. Automaatit sylkevät täällä $20 seteleitä, ja paikoitellen tuntuu ettei niillä tee mitään, sillä kenelläkään ei ole vaihtorahaa. Kun kerran kenelläkään ei ole vaihtorahaa niin se tarkoittaa sitä, että lähes kaikki maksetaan aina pienemmillä kolikoilla tai korkeintaan $5 setelillä. Mutta jos kerta kaikki maksavat ostoksensa pikkurahoilla, miten kenelläkään ei ole vaihtorahaa? Mihin helkuttiin ne pienet rahat katoavat sen jälkeen kun niillä on maksettu ostokset. Erityisesti pienemmissä kaupoissa pyöritellään päätä ja isommissakin marketeissa monesti pyydetään pikkurahoja, mutta jälkimmäisistä sentään useimmiten löytyy vaihtorahaa. Hamstrataanko täällä niitä pikkukolikoita jonnekin? Käytiin äsken syömässä majapaikan vastapäisessä ravintolassa. Otettiin herkulliset spagettiannokset kun halutaan vähän vaihtelua riisistä ja ranskalaisista. Oli kyllä todella hyvät herkut.

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}