Etelä-Amerikka 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012


Julkaistu kello 1.16

No niin, nyt ei tarvitse enää objektiivin kohtaloa miettiä: se on meni varkaan mukaan. Vaikka kuinka helvetin tarkkana ollaan ja tiedetään yleisimmät taskuvarkaiden metkut niin nyt on todettava, että pitkäkynsi vei pidemmän korren. Eli kuinka kaikki siis tapahtui: odottelimme terminaalilla pääsyä laiturille. Laiturille ei pääse ilman lippua, joten voisi olettaa ettei siellä olisi ainakaan niin paljon rosvoja kuin terminaalialueella. Emme kaivaneet kameroita esiin koko terminaalilla tai laiturilla olo aikana, joten varas ei ainakaan tiennyt mitä meillä oli mukana. Emme mahtuneet ensimmäiseen bussiin joten menimme toiseen. Minun nähdäkseni bussiin alkoi tunkeutua välittömästi niitä ihmisiä, jotka odottivat bussia. Autoon oli ehtinyt mennä ehkä 7-9 ihmistä ennen meitä. Kuski istui paikoillaan ja apukuski (varas) oli bussin sisällä ohjaamassa ihmisiä paikoilleen ja auttamassa laukkujen kanssa. Olimme istumassa omin päin yhdelle penkkiparille kun mies sanoi, että istuisimme yhtä pykälää taaempana olevalle penkille. Tilanteessa ei ollut mitään ihmeellistä tai uhkaavaa, joten tottelimme miestä. Istuimme alas ja laitoimme reput jalkojen väliin. Mies tuli minun viereen, tarttui reppuun ja käänsi sen ympäri ja sanoi jotain siihen suuntaan, että on turvallisempaa pitää reppua taskut ja vetoketjut minuun päin. Tämä kesti ehkä 1-3 sekuntia mutta tässä ajassa hän ilmeisesti sai tehtyä viillon ja napattua objektiivin. Repun kääntö oli tietysti ovela veto piilottaa viilto minulta. Tämän jälkeen mies alkoi hässätä samaa asiaa Hisen repun kanssa ja blokkasi näin minun näkökentän. Tuijotin kyllä koko ajan omaa reppuani, mutta tässä vaiheessa pahin oli tapahtunut. Hisen reppu oli kuitenkin kiilattu jalan ja seinän väliin, eikä mies saanu tehtyä sille mitään. Eikä välttämättä edes halunnut sillä minun reppu saattoi olla se varsinainen kohde. Veikkaan, että mies ojensi kähveltämänsä objektiivin välittömästi jollekin toiselle, sillä hän yritti pyöritellä Hisen reppua kaksin käsin. Pelasi siis luultavasti vaan aikaa. Olemme tietoisia, että bussiin noustessa tapahtuu näitä temppuja, mutta ne tehdään yleensä niin, että joku ystävällinen tarjoutuu nostamaan reppua ylähyllylle - ja me ei koskaan säilytetä reppuja ylähyllyllä. Eikä anneta kamerareppuja koskaan kenenkään käsiteltäväksi niin ettei itse pidettäisi niistä kiinni. Täytyy sanoa, että on varkaalla aikamoinen luottamus omiin taitoihinsa kun rosvoaa kakkulan suoraan katseiden alla. Ja veitsikin on ollut terävä sillä kamera repun vedenpitävä kangas ei ole mitään ohutta harsoa. Kakkulakin on vielä niin iso ja painava, että sitä on vaikea pitää kiinni yhdellä kädellä, joten näppärästi on rosvous tapahtunut. Pisteet siitä rosvolle. Ja ime parsaa, myös. Noh, juuri tätä varten meillä on vakuutukset. Tein ilmoituksen Tapiolaan saman tien. Kysyttiin majapaikan tädiltä, joka osaa muutaman sanan englantia, että missä täällä on poliisilaitos ja lähdimme tekemään rikosilmoitusta. Matkalla kysyttiin neuvoa ystävälliseltä vartijalta. Aluksi päädyimme pääpoliisiasemalle, missä espanjaa puhuva virkamies opasti meidät nukkuvan toimistopoliisin luokse. Hän siis todellakin veti hirsiä pöydän päälle. Ukko singahti pystyyn, puhalteli ja hieroi silmiään ja kertoi toiselle virkamiehelle, että meidän olisi mentävä turistipoliisitoimistoon. Ystävällinen jannu lähti opastamaan meitä korttelin päässä olevaan toimistoon. Siellä oltiin laitettu jo pillit pussiin mutta mairea setä tökkäsi tietokoneen päälle ja otti meidän rikosilmoituksen vastaan. Ja sepä vasta veikeä kokemus olikin kun keskusteltiin äijän kanssa käyttäen Google Translatea. Hän kirjoitteli ensiksi espanjaksi ja me vastasimme englanniksi. Lopputuloksena syntyi kuitenkin ilmoitus, jossa oli tapahtumat ja tuntomerkit juuri niin kuin kuvailimme. Kyllä on ihmeellinen tämä Internet! Lopuksi äijä piti meille isällisen palopuheen espanjaksi. Vitsikkäästi poliisi unohti antaa minulle passin, joka oli jäänyt kopiokoneeseen. Onneksi muistin tarkastaa sen itse :D Hise sai ommeltua kamerarepun sivun kiinni, joten ainakin sitä voi nyt käyttää. Odottelen vastaus Tapiolasta ja jos rahat napsahtavat tilille niin harkitsen jos ostaisin uuden objektiivin ennen seuraavaa kansallispuistoa. Lisäys: Hienojen bussifirmojen työntekijöillä on yleensä uniformut josta ne tunnistaa. Näillä halvemmilla näin ei ole ja työntekijän joutuu päättelemään toiminnasta ja käytöksestä.

Paikka: Quito, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 2.08

Ei viitsitty hämärän laskeuduttua lähteä rahannostoon, koska ei haluttu tulla ryöstetyksi toiseen kertaan saman päivän aikana. Ynnättiin kolikot ja pari kurttuista seteliä yhteen ja todettiin, että otetaan halvimmat pikasafkat ja loput hilut törsätään vitutusdrinkkeihin :D

Paikka: Quito, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.50

Nyt kun urpoilun makuun on sopivasti päästy niin tässä vielä kuva sorjista viidakontuliaissääristä. Tainnu yks jos toinenkin ötö rokottaa tä? hä? Mukavan hemaisevana siis rantakohteeseen...

Paikka: Quito, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 18.34

Olipas mukava lähtöaamu. Pakkailtiin rojut kaikessa rauhassa ja käytiin sen jälkeen nostamassa rahaa Mariscal Sucren pääaukiolta. Työnnettiin taas rahat taskuihin ja rintsikoihin ja vaikka mihin, ettei eilinen paha karma pääse toistumaan. Majapaikassa syötiin superherkullinen aamupala: hedelmäsalaatti jugurtilla, munakas, tuoretta patonkia, tuoremehua sekä kahvia. Sillä jaksaa! Kun oli joutavaa aikaa niin käytiin huvikseen kikkailemassa lähikaduilla. Eilisen yön villi meno näkyi kun kadut olivat tyhjiä ihmisistä eikä autojakaan juuri näkynyt. Täällä on sunnuntaisin Liman tavoin suljettu tiettyjä katuja autoilijoilta. Pyöräilijöitä näkyikin tavallista enemmän - ja muutama vakionarkkari. Pyörähdettiin yhdessä leipomossa ostamassa hillitömän kokoiset kana- ja chilipasteijat evääksi. Ihasteltiin matkalla graffitteja joita Quitossa riittää. Eilen kun ajettiin bussiasemalle niin matkalla näkyi pitkiä seiniä täynnä mitä taidokkaimpia graffiteja. Hienoa, että täällä noita teoksia ei juurikaan sotketa fuck-töhryillä. Kyllä noin siistejä taideteoksia näkisi Suomenkin katukuvassa pikavippi- ja kynsisienimainosten sijaan. Aurinko paistaa taas joten kaupungin ympärillä kohoavat vuoret näkyivät hienosti pilvihuippuineen. Quitosta jäi kyllä mukava kuva sekä uuden että vanhan kaupungin osalta - eilisestä vastoinkäymisestä huolimatta. 1,5 miljoonan asukkaan joukkoon mahtuu kaikenlaista säätäjää, mutta kokonaisuudessaan kaupunkin on mainettaan parempi. Nyt törötetään Trans Esmeraldasin bussissa ja matka on juuri alkamassa. Tämän firman busseissa tehdään ruumiin ja reppujen tarkastukset, joten olo on taas vähän turvallisempi. Bussi ei ole lähimainkaan täynnä. Ehkä matkalta tulee lisää väkeä. Kohti uusia seikkailuja ja lämpöä. Toivottavasti aurinkoa riittää yhtä paljon kuin penkeissä värejä. Vamos!

Paikka: Quito, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 20.37

Voidaan kyllä suositella näitä Ecuadorin bussilinjoja. En tiedä mistä ovat peräisin ne tarinat surkeista busseista ja kaahaavista kuskeista. Ainakin nämä meidät matkat ovat olleet just hyviä ja maisemat hulppeita. Lyhyen matkojen busseissa turvallisuus on tietysti pieni ongelma, mutta muuten nekin ovat miellyttävä tapa matkustaa. Paikallisilla on sekä Perussa että Ecuadorissa tapana kuunnella musiikkia kännyköillä käyttäen luurin surkeaa ininäkaiutinta. Nytkin täällä taitaa kuulua kolmen eri henkilön musiikit yhtäaikaa ja siihen päälle vieressä oleva nainen laulaa oman jenkkamasiinansa tahtiin. Musiikit eivät onneksi ole kauhean kovalla joten mitään kärykalvoja repivää kakofoniaa ei pääse muodostumaan. Ihmetyttää silti: mikseivät he käytä kuulokkeita? Toinen Suomesta poikkeava juttu on lasten rintaruokinta. Täällä se ei nimittäin ole mikään juttu vaan äidit tekevät sitä juuri siellä missä sattuvat olemaan: ostareilla, asemilla, kirkoissa, busseissa ja katujen varsilla. Julkista riitelyä ja kovaan ääneen mesomista emme ole myöskään nähneet. Lapset itkevät silloin tällöin, mutta huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Marketeissa tapahtuvia itkupotkuraivareita ei juurikaan ole bongailtu. Yksi silmään pistävä juttu on se, että naiset läpsivät äijiä avareilla. Ollaan törmätty tähän muutaman kerran mutta ei oikein tiedetä mikä juttu se oikein on? Kiukuttelua? Bussin ikkunasta näkyvät maisemat on taas sellaisia, että tekisi 100 metrin välein ottaa valokuvia. Ihan hullua nyppylää ja laaksoa.

Paikka: Quito, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 22.02

Päivämatkustamisessa on se huono puoli, että koko päivä menee tiiraillessa maisemia ikkunan läpi. Mutta toisaalta yöaikaan ne kaikki menisivät ohi ja seuraavana päivänä uuvuttaa enemmän tai vähemmän. Katsottiin, että Atacamesissa olisi rapiat 24 plussaa. Illat Quitossa ovat olleet viileitä ja sateisia, joten mukavaa päästä leppoisan lämpimään välillä. Lämmön huomaa kun ollaan puolessa välissä matkaa ja bussissa ilmastointi ei ole päällä...

Paikka: Quito, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 0.45

Kyllä matka taittuu joutuisasti kun kuski iski leffan jälkeen cumbiaa, reggaetonia ja salsaa soimaan. Matkalla on ollut muutamia luontokohteita ja muuten lähinnä maaseutua ja pikkukyliä. Tuntuu kun Esmeraldasin provinssiin saavuttua ois matkannut jonnekin päin Afrikkaa kun suurin osa ihmisistä on tummia ja naisilla on muhkeaakin uhkeammat kurvit. Jännä miten erilaisia ulkonäköjä, pukeutumis- ja hiustyylejä näinkin pienelle alueelle mahtuu :) Laitellaan vielä muutamia kuvia eilisiltä markkinoilta, joissa näkyy vuoristoheeboja.

Paikka: Atacames, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}