Etelä-Amerikka 2012
tiistai 20. maaliskuuta 2012


Julkaistu kello 4.32

Aamulla herättiin normaaliin aikoihin eli seitsemältä. Espanjan ja Portugalin edustajat lähtivät tänään pois joten he olivat heränneet jo kuudeksi lintujen bongaukseen. Heidän lisäksi myös Chilen edustus oli mukana, vaikka he jäivätkin tänne yhtä pitkäksi aikaa kuin me. Aamupalan jälkeen lähdimme moottiribotskilla kohti Kananbueno -nimistä lampea. Meillä oli veneen perässä kiinni kanootti jolla oli tarkoitus tulla takaisin meloen. Matkalla näimme muun muassa apinoita sekä kuningaskalastajia. Perille päästyä tartuttiin taas onkivapaan ja alettiin narrata piraijoita. Pari nykäisyä siellä tuntui mutta vedenpinnan korkeudesta johtuen saalis jäi haaveeksi. Lammella näkyi useita erilaisia lintuja sekä puissa majailevia pitkänenäisiä lepakoita - long-nose batseja. Pimeän aikaan samat veijarit viuhuvat pitkin Cuyabeno-joen pintaa hyönteisiä metsästäen - ja niitähän täällä riittää. Majapaikkaan kauhottiin kuuden henkilön voimin. Melominen olinkin oikein piristävä kokemus vaikka kyllähän siinä lämmin tuli. Se oli hauskempaa kuin mudassa kävely, sillä siinä pystyi katselemaan maisemia kaikessa rauhassa. Kokemus taisi kuitenkin olla rankka ulkomaan eläville sillä he valittelivat uupumusta melontaretken jälkeen. Uintiretkellä lähtin niin rehvakkaalla Baywatch-eleellä veneestä, että unohdin ottaa aurinkolasit päässä. Toisen sangan sain pelastettua, mutta pelkällä sangalla on vähän huono aurinkoa varjostaa. Loput laseista lepäävät Cuyabeno-joen pohjassa. Sitten oli taas lounaan aika. Tänne tupsahti meidän melontakeikan aikana hirveä lauman opiskelijoita. Mekkala oli hurja ja viidakon seesteisen tunnelman sai ainakin siinä hetkessä unohtaa. Ruokakin yksinkertaistu heti, sillä keittiöstä vastaa käytännössä kolme henkilöä. Hyvää se silti oli. Astiat täällä tiskataan luonnollisesti käsin joten eipä käy keittiömestareita kateeksi, hehe. Yleensä lounaan jälkeen on ollut parin tunnin tauko mutta nyt lähdettiin jo puolen tunnin jälkeen. Tänne saapui opiskelijoiden lisäksi jenkki sekä pari uusiseelantilaista ja he liittyivät meidän ryhmään. Nyt meillä onkin enemmistö englantia puhuvia ja lisäksi tungettiin heti oppaan taakse, joten tietoa virtasi ihan uudella tavalla. Onneksi myös kaksi chileläistä osaavat englantia joten oppaan ei tarvinnut selitellä samoja asioita kahteen kertaan. Tarkoituksena oli löytää kaimaaneja ja anakondia, mutta kumpiakaan ei menomatkalla nähty. Niiden sijaan nähtiin tukaaneja sekä feikki-tukaaneja jotka ainakin täällä kulkevat nimellä tukanette. Näyttävät siis pitkälti tukaaneilta ja kuuluvat samaan sukuun, mutta eivät kuitenkaan ole tukaaneja. Lisäksi bongattiin haisukäen pesä jossa hengaili ainakin yksi poikanen. Päästiin niin lähelle pesää, että haisulin hajutkin tunkeutuivat nenään. Käry muistutti lähinnä hevosen kusta. Siellä jokea pörrätessä joesta nousi odotettu pärskäys: pink river dolphin eli jokidelfiini. Juuttaan veijarit kujeilivat meidän kanssa ja uivat aina niin kauaksi, ettei niistä saanut kunnollista kuvaa. Siellä ne kaukana pärskäyttelivät vettä ilmaan ja heti kun menimme perään niin ne sukeltivat. Ja tietysti nousivat hetken päästä pintaan sieltä missä vasta olimme. Vitsikkäitä veijareita. Delfiinit eivät asu tällä alueella vaan ne tulevat tänne ainoastaan ruokailemaan muutaman päivän ajaksi. Satuttiin paikalle hyvään aikaan. Hämärän laskeuduttua menimme paikalliseen kylään, Tarapuy Siona -yhteisöön. Luultiin, että kysymyksessä on ulkopuolinen tirkistelyreissu, mutta onneksi se ei ollutkaan lainkaan sellainen. Kylä on yksi niistä viidakkokylistä, joihin oppaammekin kuuluu. Asukkaat eivät siis ole mitenkään maailman menosta eristäytynyt joukko vaan ihan sivistynyttä sakkia. Kylän nainen näytti meille kuinka yucasta eli mainiokista tehdään casabe-leipää. Sitä käytetään myös perunan tavoin ja siitä irtoavasta nesteestä valmistetaan tulista kastiketta. Suomessa sitä käytetään lähinnä suurusteena. Naisella oli myös käsin tehtyjä, siemenistä väsättyjä koruja ja pitihän sellainen tietty ostaa (Hiselle). Kylässä käynnin suurimman huomion taisi kuitenkin saada pari muuta kaksikätistä otusta. Meitä odotti heti rannalla kuriton kesyapina. Apina ei ollut kytketty mitenkään joten se elänee varsin herkullista apinanelämää. Juuttaan kuriton halusi tietysti leikkiä ja kohdisti rajut otteensa niihin, jotka sitä eniten pelkäsivät ja juoksivat karkuun. Hisenkin sai osansa kurittoman otteista. Jäykkäkouristusrokoteista huolimatta kumpaakaan meistä ei kiinnosta saada apinan puremaa. Minunkin päällä se könysi, mutta oli varsin kiltisti kun en kiihdyttänyt sitä hulluuteen. Pari kertaa joutui kuitenkin päin naamaa suhisemaan kun otteet kävivät turhan rajuiksi. Kaikista söpöin ilmestys oli kuitenkin superkiltti kääpiöapina. Vain kämmenen kokoinen karvapallero hyppi ihmisten niskassa, päässä ja vaatteissa. Miniörkki piti vekkulia ääntä ja tuntui pelkäävän kurittomampaa lajitoveriaan. Siellä se loikki ihmisestä toiseen ja kun Hise oli herkuttelemassa naisen tekemällä leipäviipaleella, kääpiö lupia kysymättä otti omansa osansa leivästä ja jäi nassuttamaan sitä Hisen niskaan. Kylästä lähdettiin vain lyhyen venematkan päässä olevaan toiseen kylään tutustumaan paikalliseen shamaaniin. Uudessa kylässä chileläinen miehulainen ukotti Hiseä sanomalla, että "otit sitten pikkuapinan mukaan" ja osoitti samalla niskaan. Oli Hisen ilme näkemisen arvoinen kun luuli että örkki on oikeasti unohtunut niskaan :D Shamaani kertoi meille puolen tunnin aikana Ayahuasca -kasvin käytöstä poppameiningeistä. Aika päräyttäviä ja värikkäitä näkymiä oli ukkeli nähnyt. Sekään tapahtuma ei ollut mitenkään kiusallinen vaan mukavalla tavalla organisoitu. Kertoilun lopuksi ukkeli näytti vielä kuinka löysää saunavastaa muistuttavalla lehtiviuhkalla paljastellaan sekä henkisiä että fyysisiä sairauksia. Henkiset sairaudat ukkeli osaa parantaa itse - ayahuascaa apuna käyttäen, tietenkin. Modernien sairauksien hoidon shamaani jättää moderneille lääkäreille. Kylästä lähdettiinki sitten pimeällä ja matkalla nähtiin pieni alligaattorin poikanen, iso mustakaimaani sekä omituinen puissa kiipeilevä nisäkäs, kinkajou. Nyt on illallinen mahassa ja sen jälkeen käytiin vielä läpi päivän aikana nähdyt lajit. Lisäksi meille tarjoutui mahdollisuus herätä huomenna aikaisin ja osallistua ylimääräiselle lintujen bongaukselle samaan tapaan kuin chileläiset matkakumppanit tänä aamuna. Ja tietysti me sinne lähdetään joten nythän tästä on mentävä nukkumaan että jaksaa aamulla herätä. Ai niin! Tänään on Hisen virallinen valmistujaispäivä! Ei enää mikään opiskelijanrenttu vaan ehta graafinen suunnittelija, the muotoilija!

Paikka: Cuyabeno, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 21.11

Kello oli soimassa 5:30. Ennätin laittaa vaatteet päälle kun oveen koputettiin. Chileläinen miehulainen siellä kertoi, että aamuinen lintujen bongaus on peruttu koska ulkona sataa niin kovasti vettä. Ja vettähän siellä totta vie satoikin niin että rapina kävi. Jatkettiin sitten unia ja heräiltiin niin että ehdittiin kello kahdeksan aamupalalle. Sää oli nyt vähän parempi, mutta ei kuitenkaan aurinkoinen. Aamupalan jälkeen hypättiin taas veneeseen ja ajeltiin isolla lammelle, Grande Lagunalle. Matkalla nähtiin samoja tirppoja joita oltiin aikaisemminkin nähty. Lammen laidalla hypättiin maihin ja lähdettiin talsimaan pitkin polkua. Mukana oli myös eilen alueelle saapunut uusiseelantilainen pariskunta sekä jenkki ukkeli. Kulkiessa bongattiin useampi erilainen puu- ja kasvilaji joista opas kertoi käyttötapoja ja nippelitietoja. Jossain vaiheessa matkaa opas alkoi askarrella palmun lehdistä jonkinlaista koristetta. Siinä sitten arvuuteltiin, että mistä on kysymys kunnes Hise virallisesti kruunattiin viidakon kuningattareksi. Ja kuningattarelle kuuluu tietysti palmunlehtikruunu. Kyseisen reitin varrella on hyvät mahdollisuudet nähdä sinisiä nuolimyrkkysammakoita. Koitettiin kovasti niitä bongata, mutta eihän niitä tietenkään vastaan tullut. Nähtiin kuitenkin yksi supernaamioitunut lehtisammakko. Aamulla olikin puhetta, että tänään saattaa olla vesi korkealla. Ja varsin nopeasti meno muuttuikin taas suomaastossa rämpimiseksi. Aluksi selvittiin kuivin jaloin, mutta loppujen lopuksi könyttiin vyötäröä myöten vedessä. Vitsikkäästi opas lohdutti meitä tekemällä kaimaanien kutsuhuutoja ja kertomalla, että ylitettävissä joissa asuu sähköiskuja antavia kaloja. Oli kyllä mukava rämpiä ja viileä vesi virkisti mukavasti sademetsän siimeksessä. Tällä alueella ei tähän aikaan vuodesta ole iilimatojakaan joista tarvitsisi olla huolissaan. Punkkeja kyllä saattaa olla. Sellainen info tänne tuleville, että jos jalkasi muistuttavat kanoottia niin kannattaa ottaa omat kumikengät mukaan. Täällä tarjolla olevissa koot loppuvat 43:een. Vaelluskengillä täällä ei ole tehnyt tähän aikaan vuodesta mitään: metsässä on oltu kumppareilla ja veneesä släpäreillä. Reissusta sevittiin kunnialla ja hypättiin uuteen pattiin jossa meitä odotti melat. Kauhottiin käsipelillä Grande Lagunan keskellä jossa tuli tilaisuus uida. Vaatteet päällä lampeen ja ai että teki gutaa! Samalla sai puhdistettua enimmät ryönät housuista ja sukista. Vedessä räpiköinnin jälkeen meloimme vielä jonkin matkaa kunnes meidän ohi ajoi majapaikan perämoottoribotski ja otti meidät hinaukseen. Majapaikassa odottikin ruoka ja remmiin astui mukaan venäjällä syntynyt, tsekeissä asuvat mies. Eilen toivottiin oppaalta, että meille tarjoutuisi mahdollisuus vielä yhteen yökävelyyn. Illalla sellainen pitäisi olla tiedossa. Kaikki mahdolliset aktiviteetit samaan hintaan!

Paikka: Cuyabeno, Ecuador
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}