Borneo 2010
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010


Julkaistu kello 6.10

Huh hellettä ja kosteutta! Ollaan Billit Rainforest Lodgessa ja saatiin juuri syötyä. Kaikkea herkkuruokaa oli kyllä taasen tarjolla. Ollaan siis edelleen elävien kirjoissa ja hiljaisuus johtui siitä, että kilpparisaarella ei ollut lainkaan verkkoa. Kilpparisaari oli oikein mukava ja päästiin jo kaikki kolme vähän pulahtamaan mereenkin. Kirjoitetaan kunnon juttu kunhan ehditään.

Paikka: Sandakan, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.51

Lupasimme lähettää tekstiviestiä mikäli nettiyhteydet eivät kilpikonnasaarella toimisi. Emme kuitenkaan ottaneet huomioon, että siellä ei välttämättä olisi edes kännykkäyhteyksiä. Tästä johtui siis täydellinen hiljaisuus. Nyt olemme taas Internetin äärellä, joten aloitetaanpa tästä aamusta. Heräsimme aamulla kuudelta. Romut oli pakattu valmiiksi, joten ehdimme helposti 7:30 alkaneelle aamupalalle. Kävelimme kapsäkkien kanssa keskukseen, jossa ruoat tarjoiltii. Ovelle päästyämme opas huitoi, että meidän pitäisi juosta äkkiä rantaan. Nappasimme kamerat ja mikäs siellä odottikaan: kilpikonna! Jättimäinen konnuus oli käynyt pudottamassa munet juuri ennen aamun sarastusta ja oli nyt tekemässä lähtöä. Saimme siis sekä kuvia että videota myös päivänvalossa. Tarjolla oli munakasta, makkaroita, paahtoleipää, tuoremehua ja teetä. Eväät syötyämme hyppäsimme botskiin ja lähdimme kohti merta. Emme ennättäneet mennä kuin ehkä 200 metrin päähän rannasta, kun muut venee viuhtoivat, että vedessä uiskentelee kilpikonnia. Laivan kapteeni iski hanaa ja suhautti meidätkin konnien lähelle, mutta melkein ne painuivat veden alle melkein saman tien. Muut veneet katosivat paikalta ja me jäimme nyhjöttämään saaren tuntumaan. Selvisi, että kapteenilta hajosi veneestä moottorien ohjauskiinnitys. Jumiteltiin siinä sitten jokunen minuutti kun kapteeni yritti ruuvata ruuveja käsin. Lopulta moottorit saatiin sen verran kiinni, että pääsimme jatkamaan matkaa. Emme ehtineet kruisailla kuin ehkä minuutin, kun vedestä nousi taas kilpparin pää. Ja toinen! Ja kolmas! Ajelimme lähemmäksi ja siellä olikin kilppareiden paritteluhulluttelut menossa! Kerrankin oli hyvä, että vehkeet hajosivat! Saatiin sitten kuvia ja videota parittelevista konnista ja saatiin kuvata niitä kaikessa rauhassa, sillä ne eivät säikähtäneet yhtä yksinäistä venhoa. Kun pääsimme jatkamaan matkaa, teimme jonkin tovin päästä tyylikkään vaihdon keskellä merta. Hyppäsimme toiseen botskiin ja pyhäkapteenimme jäi tekemään merellistä huoltotoimenpidettä ensimmäiseen veneeseen. Maissa meitä odotti auto ja kruisailimme suoraa tietä kohti Sepilok Orangutan Rehibilitation Centeriä. Parkkipaikalla tutustuimme oppaaseemme, joka tulisi olemaan kanssamme seuraavat kolme päivää. Hän kävi hakemassa meille liput ja kameraluvat ja me kävimme sillä välin katselemassa valokuvia visitor centerissä. Sen jälkeen lähdimmekin lapsimaan kohti orankien ruokinta-aluetta. Oppaamme on siitä mukava, että hän ymmärtää, että jos tulemme katsomaan jotain niin haluamme myös nähdä jotain. Hän vei meidät etunenässä ruokinta-alueelle ja pääsimme suoraan ruokinta-alueen eteen. Odottelimme ehkä noin puoli tuntia kunnes ensimmäiset orangit tulivat paikalle. Melkoisia veijareita. Ensimmäisenä paikalle tullut päätti pestä perseensä maitokilhossa. Vähän ajan päästä paikalle tuli pari muutakin orankia. Yhteensä karvapäitä oli neljä. Siellä ne puussa keikkuivat ja kuseskelivat ylväästi käsiensä varassa keikkuen. Hienoinen yhteenkuuluvuudentunne niitä seuratessa tuli. Ehkä se johtui siitä maitoastian tärvelijästä? Orankiepisodin jälkeen alkoi noin 2,5 tunnin automatka. Pysähdyimme matkalla ostamaan juomista ja sipsiä välipalaksi ja hyönteismyrkkyä örkeille. Kysyimme oppaalta, että saisiko kaupasta myös paikallisia tuoreita hedelmiä, mutta hän ehdotti, että pysähtyisimme matkalla parempaan paikkaan. Olimme ajelleet yli puolen välin kun kuski kaartoi tien laitaan. Siellä olikin paikallisten hedelmämarkkinat! Kaikenlaisia hulluteluhedelmiä joka lähtöön. Ostimme minibanaaneja, mandariineja, upporasvapaistettu banaanisiivuja sekä punaisia hullutteluhedelmiä, joiden nimeä en nyt saa päähäni. Hieman päärynän näköinen se kuitenkin on. Vähän ennen perille pääsyä pysähdyimme taas. Puussa nökötti lintu, joka osoittautui Storm's Storkiksi. Suomenkielistä nimeä emme voi tarkastaa kun ei ole nyt nettiä käytettävissä. Nappasimme pitkäkaulasta pari kuvaa ja jatkoimme matkaamme kohti rantaa. Veneen kuljettaja toimi kantojuhtana ja vei romumme veneeseen. Sitten valkonaamat kyytiin ja parin minuutin jokiseilailun jälkeen saavuimme majapaikkaan. Tämä on ihan hillitön lukaali. Täällä on kaksi isoa parisänkyä ja yksi melkein-parisänky. Täällä mahtuu nukkumaan. Tilaa on muutenkin reilusti ja suihku sekä WC ovat omissa huoneissaan. Pääsimme heti lounaalle, sillä paikan hintaan kuuluu aamupala, lounas, illallinen ja näiden välissä on lisäksi jonkinlaisia kahvitarjoilujakin. Söimme makaroonia, riisiä, lihaa, kalaa ja paria erilaista kastiketta. Hyvettiä oli kaikki. Jälkiruoaksi sai vielä kahvit, kakkua, tuoreita hedelmiä ja jäätelöä! Poijjaat nyt alkaa homma toimia! Nyt hengailemme hetken aikaa hönnällä ja kuuntelemme ukkosen jyrinää. Neljältä alkaa veneristeily, jonka aikana näemme toivon mukaan nenäapinoita. Kirjoitukset saattavat tulla jatkossa pienellä viiveellä, sillä mökissä ei ole nettiyhteyttä. Joudumme menemään ravintolaan, jotta saamme viestit lähetettyä. ps. Kirjoittelin kilpikonnasaarella päiväkirjaa ja nämä kirjoitukset on lisätty nyt myös tänne oikeille paikoilleen.

Paikka: Kinabatang, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.55

Hyppäsimme neljän maissa paatteihin. Vene kulki pitkin jokea, jota ympäröi mangrove- ja sademetsä. Meidän ei tarvinnut ajaa kuin pieni tovi, kun ensimmäiset makikit tulivat vastaan. Opas sanoi jo aikaisemmin, että pysähdymme makikien kohdalle vain pari kertaa, sillä ne ovat niin yleisiä ja niitä näkee joka puolella. Näimme myös jonkun haukan tai kotkan, mutta tarkempi lajimääritelmä jäi epäselväksi. Kruisailimme vielä lisää, kunnes vastaan tuli valkohäntäinen ja punaturkkinen apina. Tarkempi tarkastelu paljasti otuksen hervottoman kokoisen naamalerssin. Nenäapinaryhmä rymysi puussa ja koska apinat ovat säyseitä eivätkä liiemmin ihmistä hätkähdä, niiden kuvaaminen oli vaivatonta. Harmi vaan laji tykkää lorvailla melko korkealla. Koko jokiajelun ajan näimme apinoita ja sitä melkein unohti, kuinka harvinaisia ja uhanalaisia nenäapinat ovatkaan. Niitä oli oikeasti hillitön määrä. Niiden lisäksi näimme myös varaaneja, joitakin lintuja sekä pythonin, joka oli vääntäytynyt kerälle puun oksalle. Kaiken kaikkiaan hieno retki! Veneessä oli kolme paikallista, jotka olivat haukansilmiä bongaamaan otuksia. Veneitä joessa oli ainakin viisi ja kaikki tekivät yhteistyötä: kun yksi huomasi jotain, muillekin annettiin mahdollisuus nähdä sama. Tästä syystä näkemistä oli oikeasti paljon ja lähes koko ajan. Nyt lorvaillaan taas kämpillä. 19:30 alkaisi illallinen.

Paikka: Kinabatang, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.57

Jopa vain! Nyt vihdoin siis ollaan päästy vähän hengähtämään kaiken lentämisen, valvomisen, kilppareiden kiusaamisen, snorklaamisen, autoajelun, veneajelun yms. jälkeen. Bilit Rainforest Lodge vaikuttaa vain kokojn asiallisemmalta paikalta ja tilaa asustella on vähintäänkin riittävästi. Niinkuin opas tuumasi tulomatkalla "There is room for dance, if you like". Opas tuntuu olevan myös kokenut ja tietävä emäntä ja tuntuu puhuvan sujuvasti kolmea kieltä: Kiinaa, malaita ja englantia. Kilpparisaarilta kun läksimme niin pysähdyimme katsomaan vielä viimeisiä kilppareita mitkä lorvailivat ja lepäilivät meren pinnalla. Liikkeelle lähtiessä ei paatin moottorit eivät kääntyneetkään vaan jäimme tuuliajoille, mikä osottautui taas meidän onneksi. Kätevä kuski korjasi vian vajaaseen 10 minuuttiin ja kun lähdimme ajamaan kohti Sandakania niin näimme kahden kilpikonnan parittelevan, joka oppaan mukaan on kohtuullisen harvinaista nähdä, kun sitä tapahtuu vuodessa vain 2 kuukauden aikana. No keskellä merta saimme vaihtaa paattia, sillä 3 henkilön piti jatkaa eripaikkaan, vaan kuitenkin veneen luotettavuus kävi varmaan jonkun muunkin mielessä kuin minun, joten istuimme kaikki samaan veneeseen ja jatkoimme matkaa. Jokiajelu oli kyllä huima kokemus, jopa minulle joka karsastaa melkein itikkaa suurempaa ötökkää. Toivoin näkeväni krokotiiliä, mutta oppaan mukaan vesi on liian korkea joten ne ovat syvemmällä. Paljon hyviä.. ja huonojakin kuvia tuli otettua, joista varmaan ne paremmat päätyvät nettiin :) Kohta syömään illallista ja mikäli on ruoka ottanut yhtään vaikutteita aikasemmasta, ei pettymystä tule tälläkään kertaa. Kaikki matkan aikana on sujunut kutakuinkin ongelmitta jos alkupään kämmäystä ei lasketa. Nyt kun saisin vielä sen sukelluskurssin suoritettua ripeästi alta niin Koh Taolla ei sitten tarvitsisi enää säätää ja pääsee suoraan sukeltamaan.

Paikka: Kinabatang, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.58

Olihan elämys tuokin illallinen. Kiesus minkä sutinan koppakuriaiset aiheuttivat. Jotain vihreitä pirulaisia on koko alue täynnä ja örkit sekoilevat lamppujen ympärillä. Tietysti meille varatun ruokapöydän vieressä piti olla lamppu, joten koppiksia sai olla nyppimässä pois ruuasta, vaatteista ja hiuksista. Ei siellä kovin pitkään viihtynyt, mutta sapuska tuli syötyä. Onneksi täällä on lepakoita jotka pistelee poskeensa edes osan noista pirulaisista. Pete on jo ihan hyönteisen puremilla. Mahotonta kuprua joka puolella kroppaa. Onneksi on nyt tuota hyönteismyrkkyä niin saa enimmät pörisijät pidettyä loitolla. Opas kävi äsken kertomassa, että aamulla saa taas herätä aikaisin. Lähdemme veneelle 6:30 ja kävelemme viidakon läpi takaisin aamupalalle. Mistään kovin pitkästä kävelystä ei siis varmaan ole kysymys.

Paikka: Kinabatang, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}