Borneo 2010
maanantai 5. huhtikuuta 2010


Julkaistu kello 0.30

Huomenta! Suunnitelmahan alkaa toteutua likipitäen oikein. Ollaan hereillä, romut pakattuna ja jäljellä on reilusti aikaa huoneen luovutukselle ja aamupalalle. Pyydetään samalla, että respan Chee tilaa meillä taksin kymmeneksi. Nyt hutun syöntiin!

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 3.56

Saatiin respan Cheeltä joku ravintola, mistä pitäisi saada kevyttä aamupalaa halvalla, mutta ei koskaan löydetty sitä vaikka hän piirsi meille kartan. Niinpä suunnattiin Rainforest Cafeen, jossa kävimme eilenkin. Parin paahtoleivän, cafe latten ja tuoremehun jälkeen olimme valmiita lähtemään. Hotellilla Chee olikin jo järjestänyt meille taksikyydin ja samalla selvisi, että pääsisimme kilpikonnasaarelle! Wohoo! Ainut vaan, että jouduimme vuokraamaan sieltä kaksi majapaikkaa, mutta ei se haittaa. Tämän erikoisen säädön takia jouduimme maksamaan pantiksi puolet retken hinnasta. Retki maksoi kokonaisuudessaan kolmelta henkilöltä 4400 MYR eli noin 1000 euroa. Summa kuulostaa toki isolta, mutta paikka johon alunperin suunnittelimme menevämme, olisi maksanut 1/3 enemmän eli nyt yksi meistä pääsi "ilmaiseksi" ja näin saimme myös Bangkokin extrakuluja takaisin. Kun olimme saaneet maksettua hotellin ja luopuneet 2200 MYR:n panttirahasta, taksikuski tuli paikalle ja pääsimme matkaan. Taksikuski, Mr. Wong, onkin ihan oma tapauksensa. Kova oli posmitus ja puolet meni ohi, mutta ei se jutustelua estänyt. Siinä käytiin läpi säät, taksikuskien palkat ja kertoipa hän myös, että joku hänen isoisänsä on jonkin sortin tunnettu kung-fu -mestari. Ilmeisesti kysymyksessä on sama laji, jota Jet Li harrastaa. Ensiksi kruisailimme Downbellow -sukelluskerhon toimistolle. Siellä saimme maksettua Peten kurssimaksun, eli homma on nyt hoidossa. Minun sukellukset ja Tarjan mahdollinen kokeilusukellus selvitettiin myös, mutta niistä päätetään myöhemmin. Tämähän alkaa sujua! Sukellussäädön jälkeen taksikuski lähti ajamaan ajatuksissaan takaisin kohti hotellia, mutta terävä U-käännös korjasi asian. Nyt olemme turvatarkastuksen toisella puolella, laukut on jätetty baggage dropiin ja odottelemme portilla. Seuraava päivitys tulee sitten Sandakanista mikäli yhteydet vaan pelaavat. Mikäli emme saa minkäänlaisia päivityksiä aikaiseksi, ilmoitamme tärkeimmille ihmisille tekstiviestillä, että pääsimme perille.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 6.29

Saavuimme juuri May Fair -hostelliin. Matka sujui hyvin, tarjoilu pelasi(suolapähkinöitä ja turtsimehua) ja taksikin osasi ihan oven eteen. Minä en ole vielä kirjoitellut tähän päiväkirjaan koska aikaa kuluu meikäläisen näppäilyyn sen verran kauemmin, ettei ole viitsinyt kuluttaa "kallisarvoista" aikaa odotteluun. Nytkin Mika jo huutelee että eiköhän lähdetä syömään :) Sandakanin ympäristö näyttää kivan vehreältä. Itse kaupunkiin lähdetään tutustumaan hetkisen kuluttua. Olemme ilmeisesti turvallisissa käsissä, koska Chee soitti äsken edellisestä majapaikasta ja varmisti että olemme päässeet perille. Hän halusi myös tietää millainen hotelli tämä on, koska hän suositteli tätä muiden asiakkaiden puheiden perusteella, mutta ei ole itse käynyt täällä. Ja hyvähän tämä on. Ei nyt ihan viiden tähden hotelli, mutta hinta/laatu on kohdallaan. Nyt on taas kiiruhdettava! Mikan lisäys: kirjoitusten järjestys on muutettu ja uusin näkyy nyt aina ylimmäisenä.

Paikka: Sandakan, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 11.12

Tämä kirjoitus piti lähettää jo aikaisemmin, mutta sitten homma keskeytyi. Miksi? Se selviää tuossa myöhemmin... Käytiin steppailemassa Sandakanin rantakatua. Täällä kadut tuntuvat olevan täynnä pieniä liikkeitä ja muovituoliravintoloita. Erityisesti erilaisia huntuja ja kankaita myyviä liikkeitä on paljon. Turisteja täällä ei hirveästi näy, mikä oli ainakin itselleni melkoinen yllätys. Kiinalaisia näkyy edelleen, mutta nyt niiden osuus on huomattavasti pienempi kuin Kota Kinabalussa. Siitä tulikin mieleen, että meidät lentokentälle Kota Kinabalussa heittänyt taksikuski osasi kertoa, että nimi Kinabalu tarkoittaa kiinalaista leskeä. Balu todellakin tarkoittaa leskeä, mutta kinalle sanakirja ei löytänyt muuta käännöstä kuin quinine, joka taas tarkoittaa "kiinapuun kuoressa esiintyvää alkaloidia". Noh.. ehkä se on kuitenkin jotain sinnepäin. Hortoiltiin hetki katuja ja törmättiin sitten kauppahalliin. Heti ovella vastassa oli armoton kuivatun kalan löyhkä, mutta kun siitä pääsi ohi niin halli pursusi hedelmiä ja muita herkkuja. Toisella sivulla oli myös liha- sekä kanaosasto ja takana tuorekalaosasto. Yritän etsiä myös mausteita, mutta niiden osuus oli harmillisen pieni. Siinä pöytärivien välissä joku paikallinen poitsu huuteli helouta ja suostui sitten kuvattavaksi. Lieneekö ollut sisko, joka nappasi penskan puristuksiin kuvaushetkellä. Nälkä alkoi ajaa porsaita ja ruokapaikka tulikin sopivasti vastaan. Mentiin taas pienehköön muovituolipaikkaan, jossa ei ollut menua englanniksi. Heti ovella tuli kuitenkin vastaan nainen, joka osasi englantia ja sen jälkeen loppu sujuikin mukavasti. Pete ja Tarja tilasivat paistettuja nuudeleita kanalla ja minä rotin eli eräänlaisen leivän, joka oli täytetty kanalla ja vihanneksilla. Sen kanssa tuli vielä kolmea erilaista kastiketta, jotka olivat kaikki superhyviä! Siinä ruokia odotellessa nainen tuli sanomaan, että herra lettumestari aloittaa leivän teon ja sitä voisi mennä katsomaan jos kiinnostaa nähdä mistä on kysymys. Ja meitähän kiinnosti. Mairea viiksimies pyöritteli taikinaan kuin pizzaa konsanaan. Siitä olisi videokin, mutta turailtiin ja se hävisi. Lisätään se tänne jos saadaan palautettua kadonnut tiedosto. Vinkit ilmaisista palautussoftista Mac OS X:lle otetaan vastaan. Sitä ennen liitteenä kuitenkin kuva. Tehtiin siinä sitten vielä pieni kierros, mutta aurinko rankoi sen verran kovasti, että oli pakko tulla hotellille hetkeksi huilahtamaan. Siinä sitten imastoinnin hellimänä aloin siirrellä kuvia koneelle ja rustailla päiväkirjaan. Juuri kun aloin lähettää kuvia, puhelin soi. Siellä soitteli ukko, joka järjesti meille kilpikonna-nenäapina-viidakkonykä -seikkailun. Jannu halusi rehvailla, jotta saadaan maksettua retken toinenkin puoli. Koska halusimme hoitaa homman luottokortilla, meidän piti päästä jampan toimistolle. Asia ratkaistiin siten, että jamppa lähetti avustajatytön hakemaan meitä. Ja sieltähän se tyttö kohta ilmestyikin paikalle ja käveltiin porukalla toimistolle. Siellä alkoi taas säätö. Toimistossa olikin sen verran pitkälle viedyt vermeet, että luottokorttia ei voinut vinguttaa ilman numeroa. Enkä minä tietenkän muistanut omani numeroa. Eikä myöskään Tarja. Eikä meillä ollut riittävästi käteistä. Eikä visa-electorin toiminut. Siinä sitten arvottiin miljoonaa eri versiota käteisen ja visa-kortin yhdistämisestä ja lopulta päätettiin maksaa 1000 ringitiä käteisellä ja loput visalla. Tarja ja Pete kävi hakemassa visa-kortin numerot hotellilta ja lopulta saatiin maksu hoidettua. Sitten avustajatyttö alkoi turailla kuitin kanssa ja säätäjäjehu alkoi jo riemastua kun kolmaskaan kerta ei tainnut tuottaa tulosta. Ja tyttö mulkaisi takaisin murhaavasti sellaisella "pidä tunkkis!" -ilmeellä. Täällä kaikki putiikin näyttävät sulkevan luukkunsa jo kuuden aikoihin, mutta eksyttiin vielä ostoskeskukseen etsimään Petelle shortseja. Täällä näyttää olevan vähän sama tilanne kuin Indonesiassa: akkoin rättejä löytyy joka kulmalta, mutta äijille ei löydy vaatteita mistään. Ostarissa oli pari onnetonta hyllyä äijien vaatteita ja shortsit olivat suomalaisittain kokoa xxs. Kyllä ne ehkä jalkaan sai, mutta jos puolet shortseista imeytyy persvakoon niin ei sillä taida olla enää mitään tekemistä rennon henkailun kanssa. Ostettiin sieltä sitten vain pullollinen limpparia ja pari pussia sipsejä. Nyt ollaan taas hotellilla huilailemassa kun kylä pimeni.

Paikka: Sandakan, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.52

Istuskeltiin jokunen tovi hotellissa ja soitettiin pari Skype-puhelua Suomeen. Piti soittaa vielä kolmaskin, mutta tajuttiin kuinka paljon kello on jo sitten tulikin jo kiire syömään. Yritimme ensin Hawaii Restaurantiin, mutta se oli juuri sulkenut ovensa uusilta asiakkailta. Siitä jatkoimme Who's The Boss Restaurantiin, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ja meininki oli jotenkin sen mukainen. Siellä oleva mies oli ihan tormakka, mutta apuna toiminut nainen oli kyllä hitain ikinä. Laahusteteli ympäriinsä jalat maata laahaten ja jos ei tehnyt sitä niin sitten katsoi telkkari ja nojasi päätään pöydällä olleisiin tyynyihin. Oma ruokani (riisiä ja kanaa inkivääri-sipuli-kastikkeessa) oli kyllä oikein mainioita ja annokset suuria, mutta Peten ateria oli kyllästetty ihan räävittömällä määrällä soijakastiketta. En edes tajua miten Pete pystyi sen syömään. Olisin laittanu rustauksen jo ravintolasta, mutta Kota Kinabalusta ostettu kännykkäliittymä ei toimi täällä. Vähän veikkaan ettei se tule toimimaan seuraavaan neljään päivään. Viestit ja puhelut kyllä onnistuvat, mutta datayhteydet eivät pelitä. Nyt pitäisi käydä suihkeessa ja laittaa romut valmiiksi aamua varten. Bussi lähtee noin 200 metrin päästä Sandakan-hotellin edestä 8:15. Tunnin ajomatkan jälkeen saavumme Padasin Jettyyn eli jatkamme siitä veneellä. Veneellä hurjastelemme 45 minuuttia, jonka jälkeen saavumme Libaran Islandiin. Siellä syömme lounaan ja matka jatkuu kello 13:00 kohti Selingan Islandia, jonne meidän pitäisi päästä 20 minuutissa. Ja tämä on siis se saari, jossa kilpikonnien hyysäyskeskus sijaitsee. Tässäpä siis taas huomisen suunnitelmat. Katsotaan kuinka ne toteutuvat. Ja kuten tänäänkin, infoilemme tilanteista tekstiviesteillä mikäli emme pääse päivittämään matkapäiväkirjaa.

Paikka: Sandakan, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}