Borneo 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010


Julkaistu kello 3.08

Tämä on viimeinen kokonainen päivä Borneon puolella. Aateltiin käyttää päivä viimeisten romujen osteluun ja nollailuun. Lähdettiin heti aamutuimaan humputtelemaan. Ensiksi eksyttiin aamiaiselle vietnamilaiseen muovituoliravintolaan. Sieltä sai myös vietnamilaista jääkahvia. Harmi vaan makeutusmönjää oli liian vähän, joten kahvi jäi hintsusti liian jäykäksi. Siellä työskenteli myös ladyboy, joka taitaakin olla tämän reissun ainut. Täällä niitä ei juuri näy toisin kuin Thaimaassa. Sen jälkeen suksittiin ostoskeskukseen, josta tuhlailtiin viimeisiä rahojamme. Täällä ostoskeskukset pursuavat akkoin kotkotusliikkeitä. Vaate-, kenkä- ja helyliikkeitä on hillittömät kasat, valikoima on monipuolista eikä hinnatkaan ole kummoiset Suomen hintoihin verrattuna. Liikkeet ovat lisäksi ilmastoituja, siistejä ja hyvin järjesteltyjä, joten sopivien vaatteiden etsimistä ei tarvitse harrastaa hiki päässä. Miesten vaateliikkeitäkin löytyi muutama, mutta edelleen minua ihmetyttää mistä paikalliset äijät saavat vaatteensa. Luulisi, että tällä valikoimalla vähintään joka toisella olisi samanlainen paita päällä… Nyt tultiin taas hotellille pakoon pahinta kuumotusta. Laitoin liitteeksi muutamia kuvia Kota Kinabalun kaduilta. Täällä ovat sulassa sovussa suuret hotellit, isot ostoskeskukset ja katutasossa sijaitsevat pienet erikoisliikkeet. Pääkadut ovat varsin puhtaat, mutta pienemmät syrjäkadut näyttävät toimivan rottien buffet-ravintolana. Pieniä muovituoliravintoloita (kedai kopi) on oikeastaan joka korttelissa, länsimaisempia ravintoloita harvemmassa. Täällä on jonkin sortin pankkivillitys käynnissä, sillä joka korttelista tuntuu löytyvän parin pankin toimisto. Kaupunki kuuluu autoille. Liikennevaloja kyllä kunnioitetaan, mutta jalankulkijat ovat rehdisti altavastaajan asemassa: tietä ei anneta. Sitten vähän juttua paikallisista meiningeistä: Sademetsäoppaamme Bennie kertoi juttuja paikallisten suhtautumisesta työhön. Erityisesti maaseudulla monien ihmisten töitä ohjaa ajatus: "Älä tee tänään sitä minkä voit jättää huomennakin tekemättä." Koska Borneon saarella on kesä ympäri vuoden, ihmiset ovat tottuneet siihen että asiat voivat odottaa. Tästä syystä monien länsimaalaisten omistuksessa olevien tai länkkäreille suunnattujen majapaikkojen henkilökunta ei voi koostua pelkästään paikallisista. Esimerkiksi Bilit Rainforest Lodgea pyöritettiin alunperin vain paikallisten voimalla, mutta ongelmat alkoivat jo viikon jälkeen kun työntekijät eivät saapuneetkaan aamuisin töihin ja turisteja odotti tyhjä ravintola sekä tekemättömät ruoat. Eivätkä paikalliset edes tajunneet missä ongelma piilee. Tästä syystä kriittisissä tehtävissä työskentelee joko länsimaalaisia, kiinalaisia tai sitten paikallisia kaupunkilaisia. Myös meitä kuskannut taksikuski sanoi samaa. Täällä ollaan kyllä ahkeria työntekijöitä kun työt saadaan käyntiin. Se vaan voi ottaa päivän. Tai viikon. Se on kuitenkin hyvä asia, että tänne pystytetyt ravintolat ja majapaikat ovat isoja työllistäjiä ja paikallisia ihmisiä, palveluita ja raaka-aineita pyritään käyttämään niin paljon kuin mahdollista. Koska Malesian hallitus on kiinnostunut rikkaan luontonsa säilyttämisestä ja tukee sitä, täällä asiat pyritään tekemään luonnon ehdoilla. Ekoturismi on suuressa suosiossa, vaikka ainahan joukkoon onnistuu joku luonnonpilaajakin änkeytymään. Täällä monet toimijat kauppaavat elämysmatkailua ajatuksella katsoa saa, koskea ei. Ja homma näyttäisi oikeasti toimivan. Ensinäkemältä esimerkiksi orankikeskus voi näyttäytyä pelkkänä turistihaaviina, mutta sitä pyörittää hallituksen lisäksi englantilainen luontojärjestö, jonka rahoitus on erillään hallituksen toiminnasta. Erona on se, että hallitukselle lahjoitettujen rahojen käytöstä ei pysty tietämään, mutta luontojärjestöllä rahan kohteen saa itse päättää. Lisäsi kaikki orangit pyritään vapauttamaan noin 15 vuoden jälkeen takaisin luontoon ja tästä keskuksella onkin jo useita menestystarinoita. Toisaalta huonona esimerkkinä toimii Kota Kinabalun lähisaarilla toimiva Sea Walk -yritys. Sukelluskerhon mukaan yritys on melkoinen korallien tuhoaja, sillä heidän palvelunsa on meren pohjassa kävely sukelluskypärä päässä ja saappaat jalassa. Yritys ei ole ilmeisesti kovin kiinnostunut tekemään yhteistyötä sukelluskerhojen kanssa, sillä he eivät liiemmin tienneet koko yrityksen toimintaperiaatteista. Toki optimistinen voisi ajatella, että yritys kävelyttää turisteja korallien laitamilla tai hietikolla, mutta mitä nähtävää siellä nyt on? Ei juuri mitään. Lisäksi Googlen kuvahaku paljastaa aika suoraan, että turistit hypistelevät erilaisia meren eläviä. Ainakin tällä hetkellä yrityksellä on kuitenkin vakiintuneet reitit, mikä on hyvä asia. Jos haluat nähdä merenalaista elämää, koita discovery scuba divingia. Äläkä koske mihinkään.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.23

Humputtel hum! Käytiin kikkailemassa vielä kerran Kota Kinabalun katuja ja törsättiin viimeisiä ringgitejä. Ostin itselleni parit uudet kengät. Hintaa kenkäparilla oli noin 80 ringgitiä, joka on noin 18,50 euroa. Tarja osti puolestaan remmikengät ja niiden hintalapussa seisoi 40 ringgitiä - 9,20 euroa. Noista pienemmistä katutasossa olevista puljuista kenkiä ja muita vaatteita saisi varmasti vielä halvemmalla, mutta ilmastoidussa ostoskeskuksessa sovittaminen on vähän mukavampaa. Shoppailun jälkeen olikin lounaan aika. Käytiin tällä kertaa testaamassa korealainen ravintola, jossa oli mahdollista harrastaa korealaista grillausta! Siinä on kysymys siitä, että pöydän keskellä on grilli ja ruoka kannetaan pöytään raakana. Jokainen saa siis itse grillailla omat herkkunsa. Samaa syömäilytapaa on tullut harrastettua myös Thaimaassa ja Vietnamissa. Siellä grillin laitamilla pystyi valmistamaan keittoa ja grillin keskusta toimi lihankäristyspaikkana. Täällä oleva ravintola oli pyhäravintola: grilli toimi sähköllä, pöydät kiiltelivät ja keiton mahdollisuutta ei ollut. Lisäksi mairea korealainen setä kärventeli meidän kanat loppuun asti kun sanoimme, ettei kaikilla meillä ole kokemusta korealaista grillailusta. Ruoka oli pirullisen hyvää, mutta koska se oli taas turistialueella, se oli kallista. Ehdottomasti testaamisen arvoinen paikka! Ollaan tässä jo parin päivän ajan katseltu, kun lappuliisat jakelevat sakkoja joka puolella kaupunkia. Eikä täällä ole mittaripysäköintiä. Kaikki sakon saavat ajoneuvot on siis pysäköity väärin ja kun sakkolappu kirjoitetaan jokaiselle kadun varressa olevalle autolle, kertoo se jotain täkäläisestä pysäköintikultturista, hehe. Ilmeisesti sakko on niin pieni, että ihmiset maksavat sen mielellään jotta voivat pysäköidä autonsa miten sattuu. Ja paino sanoilla miten sattuu. Täällä parkkiruutu ei voisi paljoa vähempää kiinnostaa ja ollaan nähty monesti kun auto on lyöty ruutuun lähes sivuttain niin, että se tukkii toisen ajokaistoista. Ja tästä aiheutuu mielenkiintoisia ruuhkia. Jälleen yksi niitä asioita, joita pohjolan valkoisen nenäapinan on vaikea ymmärtää :D Ai niin, polttoaine maksaa täällä 1,70 ringgitiä eli 39 senttiä litralta. Kallista peijooni!

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.51

Käytiinpä vähän röykistämässä matkan jäykistämiä ruhoja. Minä ja Pete oltiin samassa huoneessa shiatsumuiluutuksessa ja Tarja jäi alakertaan jalkahierontaan. Tunnin ajan hierojat mykyttelivät lihaksia eri ruumiinosilla painellen. Välillä tuntui tosi ilkeältä, mutta muutama sekuntti myöhemmin sitä oikein tunsi miten lihas läsähti rennoksi. Joutui harrastamaan myös pienimuotoista kiherrystä kun hieroja nyki sormet ja varpaat niin että nakse kävi. Ihan hieronnan loppu nostatti kyllä pelonsekaisia tunteita pintaan kun hieroja pyysi istumaan, meni selän taakse, pyöritti päätä ja sitten käänsi sen 90-astetta vasemmalle niin että rusahdus kuului. Tuli ihan mieleen wanhat kunnon 80-luvun Schwarzenegger-Stallone-Willis-Norris -elokuvat mieleen. Niissähän pahikset hiljennettiin aina komealla päänkääntöniskankatkaisulla. Sen jälkeen olikin helppo rentoutua kun tiesi, että sama riuhtaisu on tulossa toiselle puolelle. Jäkitin tietysti niskoja ja hieroja vaan hoki relax, relax. Lopulta se teki jonkun hämäysliikkeen ja RUKS niska rusahti. Hyi hiivatti :D Hieronnan jälkeen minä ja Tarja lähdetiin pois ja Pete jäi vielä tunnin jalkaröykistyksen. Muidenkin hieronta oli ollut menestys, joten valinta oli varsin onnistunut. Kun Pete selvisi hieronnastaan, lähdettiin etsimään illallispaikkaa. Päädyttiin paikalliseen muovituolipaikkaan. Siinä ruokalistaa plärätessä huomasimme yläkulmassa olevan logon ja tajusimme, että kyseessä on se paikka jota hotellin Ling Ling meille suositteli joitakin päiviä sitten. Ruoka oli tosi hyvää ja kolmen henkilön illallinen juomineen maksoi 22.40 RM eli 5.10 euroa. Vertailun vuoksi se on kahdeksan ringgitiä vähemmän kun yhden henkilön ateria ilman juomia, veroja ja palvelumaksuja tänään vieraillussa korealaisessa :D Sen jälkeen mentiin vielä viimeisen kerran Vedablu-jäätelöbaariin. Kyllä se on vaan herkkua kun saa syödä jäätelöä. Suomessahan sekä minulla ja Petellä on riesana laktoosivammaisuus, mutta täällä siitä ei ole riesaa. Tempaistiin taas jäätelöveneet, om nom nom nom! Viimeisen illan kunniaksi pyysin vielä jätskibaarin työntekijät poussaamaan valokuvaa varten, hehe. Nyt röhnötellään sitten hotellissa viimeistä iltaa. Huomenna pitäisi suksia puolen päivän tuntumissa lentokentälle ja aloittaa matka kohti Bangkokia. Sieltä Tarja hyppää Finnairin koneeseen ja palaa Suomeen. Minä ja Pete puolestaan vaihdamme junaan ja lähdemme hurjastelemaan kohti Koh Taon sukellussaarta.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 14.08

Tiedoksi lukijoille, että olemme tietoisia Helsinki-Vantaan vartijoiden lakoista ja tulivuoren purkauksen aiheuttamasta kentän sulkemisesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kenttä ehditään avata eikä näillä hässäköillä ole vaikutusta Tarjan lentoon. Seuraamme kuitenkin tilannetta :)

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}