Borneo 2010
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010


Julkaistu kello 9.11

Kyyti tuli ajallaan ja olimmekin yhdessä hujauksessa satamassa. Siellä selvisi, että olemmekin ainoat vieraileva tähdet ja meidän lisäksi mukana on ainoastaan yksi, joka on suorittamassa sukellusmestarin lisenssiä. Venhoon päästiinkin pienen istumisen jälkeen eikä saarellakaan tarvinnut pitkään jumitella ennen ensimmäistä sukellusta. Tarja oli ainut löllöttelijä, joten hänellä oli koko hiekkaranta omassa käytössään. Ensimmäinen sukellus tehtiin rannasta käsin. Pete teki pari kurssiin liittyvää harjoitusta, joten minä sukelsin sukellusmestarijäbän parina. Nähtiin jokunen pufferfish, banded boxing shrimpejä, muutama clowfish ja tietysti lukuisia muitakin pikkukaloja. Mitään tajuntaa räjäyttävää ei kuitenkaan tullut vastaan. Näkyvyys oli 10-15 metrin paikkeilla. Käytiin huilailemassa rannassa noin tunnin verran ja sitten lähdettiin toiselle sukellukselle. Sinne mentiinkin veneellä. Riutta sijaitse Pulau Sapin vieressä eli kysymyksessä on saari, jossa kesyt varaanit löllöttelivät. Tällä sukelluksella kattaus oli lähes samanlainen, mutta nyt mukana oli myös nudibrancheja. Lisäksi opas ja Pete näkivät vilauksen kilpikonnasta, mutta se karkasi ennen kuin pääsimme kunnolliselle katseluetäisyydelle. Itsehän en nähnyt kilvekkäästä vilaustakaan. Sukellukseen antiin taisi mahtua myös jokunen barracuda. Sukelluksen jälkeen olikin lounas. Siinä samalla Pete sai diplomin läpäistystä kurssista. Nyt hänkin voi mennä hyvillä mielin Koh Taolle sukeltamaan kun suoritetusta kurssista on joku todistus. Kolmas sukellus oli oikeastaan hyvin samanlainen kuin toinen. Sukelluksen loppupuoli oli mukavaa lilluttelua, sillä saimme tulla kohti venettä virran mukana. Sukelluksen jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut ja tulla takaisin rantaan. Pete taisi onnistua käräyttämään käsivartensa. Tarjan molemmissa jalkapöydissä on pitkät rakkulavekit, jotka tulivat uusista kimallekengistä. Itse olen selvinnyt suuremmilta vahingoilta. Näiden kolmen sukelluksen perusteella voin todeta, että Kota Kinabalun sukelluskohteet ovat kyllä värikkään ja elävän korallin kyllästämät, mutta mitään hirvittävää kalatulvaa täällä ei näe verrattuna Koh Taon, Nha Trangin ja Pulau Wehin kohteisiin. Kolme sukellusta on tietenkin vähän, mutta ensivaikutelma oli sellainen. Lisäksi näkyvyydet olivat huonommat kuin muissa paikoissa. Täällä on kuitenkin verrattaen vähän sukeltajia, joten voisi kuvitella, että korallit säilyvät hyväkuntoisena ja kauemmaisilla kohteilla riittäisi varmasti myös nähtävää. Ilmastoidussa hotellihuoneessa löllöttely lienee nyt paikallaan.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 13.27

Kämpillä röhnötellessä selailtiin respasta saatua hierontapaikan esitettä. Ajateltiin nimittäin käydä huomenna vähän röykistämässä matkan jäykistämiä lihaksia. Koska respan Ling Ling suostui taas kyselemään vapaat ajat ja varaamaan meille sopivan, ei jaksattu nähdä senkään eteen itse vaivaa. Siinä sängyllä makoillessa olin jo tovin ehtinyt mielessäni miettiä, että perkeles kun meinaa taas päätä juilia. Mutta siitä myöhemmin lisää. Lähdettiin metsästämään sapuskaa sekä laukkua, jolla saisimme tuotua ylimääräiset romut. Paikallinen muovituolipaikka ei saanut nyt kannatusta, joten menimme kohti intialaista Kohinooria, sillä Pete muisteli nähneensä sen vieressä jonkun kokeilun arvoisen ravintolan. Siinä kävellessä päänsärkyni vaan yltyi ja samalla olo alkoi tuntua vähän heikolta. Mutta siitä myöhemmin lisää. Emme ehtineet ihan Kohinooriin asti kun bongattiin thaimaalainen ravintola. Koska ravintola on samalla turistirysäalueella kuin Kohinoor, hinnat olivat pilvissä. Verrattuna muovituolipaikkoihin ruoista sai maksaa keskimäärin nelinkertaista hintaa ja juomista noin tuplasti. Lisäksi kaikkiin hintoihin lisättiin suoraan 5 % vero ja 10 % palvelumaksu. Kolmen henkilön ateria maksoi 164 ringgittiä joka on noin 38 euroa. Okei, onhan se edelleen halvempaa kuin Suomessa, mutta jos paikallisten suosimissa paikoissa syö keskimäärin 30-40 ringgitillä (7-9 euroa) niin on siinä melkoinen ero. Tämä on hyvä muistaa jos haluaa elellä tiukalla budjetilla. Ruoka oli kuitenkin todella hyvää. Paikan nimi on Mai Yai Thai Orchid Restaurant ja sitä voi kyllä ruoan ja palvelun puolesta suositella, jos hinta ei hirvitä. Pete tilasi itselleen jonkin tulisen annoksen ja liekkiä oli sen verran roimasti, että juomistakin joutui tilaamaan kaksi kertaa lisää. Jälkiruoaksikin piti ottaa shaket. Siinä ruokalistaa katsellessa minun olo alkoi vaan huonontua. Itse asiassa mikään ruoka ei tuntunut enää maistuvan ja piti tarjoilijallekin sanoa, että voiko tuoda ennen tilausta tuoremehut pöytään. Olo alkoi muistuttaa hiljalleen oksennustautia, mutta ilman oksennusta. Tilasin kuitenkin ruokani. Siinä ruokia odotellessa tajusin: olen juonut tänään kolme kupillista vettä ja pari kuppia kahvia. Eivätkä kupit olleet edes täysiä, koska en jaksanut odottaa sukelluskeskuksen hitaan juoma-automaatin lorinaa. Hyvin tehty. Komea amatöörimoka. Kärsin siis ansiokkaasti itseaiheutetusta nestehukasta. Kun steppailee +35 asteen helteessä kaupungilla, juominen tulee mieleen armottoman hikoilun ja viimeistään janon tunteen kautta. Tätä samaa ilmiötä ei kuitenkaan käy sukellusreissuilla, jolloin viileä merituuli ja välissä tehtävät sukellukset tekevät olosta paljon siedettävämmän. Jos asiaa ei itse tiedosta, juomista ei tajua harrastaa ennen kuin on liian myöhäistä. Luulisi, että näillä Kaakkois-Aasian käynneillä olisi moinen asia painunut aika vahvasti mieleen, mutta ei näköjään. Tilasin sitten ensiavuksi ravintolassa kaksi lasillista vettä. Se ja ruoka yhdessä kohentivat oloa sen verran ettei meidän tarvinnut tilata taksia vaan pystyin kävelemään hotellille. Saimme kaiken lisäksi ostettua matkan varrelta laukun, jota olimme tulleet etsimään. Hotelliin saapuessa Ling Ling huuteli respasta, että hän on saanut varattua meille hieronnat. Minulle on tulossa shiatsuhieronta, Tarjalle pää-niska-hartia-jalka-hieronta ja Petelle parin tunnin kokovartaloröykistely. Mietin itse ensin tuota hartiahierontaa, mutta päätin kuitenkin valita shiatsun koska en ole sitä koskaan kokeillut. Se eroaa länsimäisesta hieronnasta sillä, että hierovien ja pyörivien liikkeiden sijaan lihaksia painellaan. Sen voi lisäksi tehdä myös vaatteet päällä, jos länsimaisen hieronnan semi-alastomuus hirvittää. Nyt on pakko vaan tankata vettä ja huilata. Tura mikä tura.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}