Borneo 2010
tiistai 13. huhtikuuta 2010


Julkaistu kello 0.06

Kellot oli soimassa 7:15, mutta itse köllöttelin sängyn pohjilla vähän pidempään. Heti aamutuimaan keräsimme taas kaikki tavarat kasaan, sillä päivän aikana hotellin henkilökunta vaihtaa taas meidän huonetta - tällä kertaa viimeisen kerran. Pete lähti sukelluskurssille jo vähän ennen yhdeksää. Minä ja Tarja ollaan vielä hotellihuoneessa, mutta lähtökuopissa. Tarkoitus olisi käydä haukkaamassa jotain pientä aamupalaa, kävellä sitten satamaan ja ottaa vene Pulau Manukaniin. Siellä jos steppailisi ja kuvailisi örkkejä jonkun aikaa ja tulisi sitten takaisin Kota Kinabaluun lounaalle. Veneiden toimintalogiikka on vielä vähän hämärän peitossa, mutta eiköhän se satamassa selviä. Tuskinpa me saarellekaan jäädään :)

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 8.11

Käytiin varmistamassa respasta kuinka venesysteemi saarien välillä toimii ja painuttiin sen jälkeen satamaan, jonne on tästä vain parin minuutin kävelymatka. Saimme ohjeet, että meidän pitäisi mennä ostamaan liput tiskiltä kahdeksan ja sillä hyvä. No ei se ihan niin yksinkertaista tietenkään ollut. Tiskiltä meidät ohjattiin jonkun penkillä istuvan jampan luokse, joka suhrasi lippujen ja rahojen kanssa. Saatiin häneltä lippu kouraan ja kun menimme satamaan, äijä siellä sanoi, että tänne ei ole mitään asiaa ilman lippua. Sellaisen saisi kuulemma tiskiltä kaksi. No mitä helkuttia… Systeemi pelaa täällä siis niin, että saarille tehtävissä reissuissa on kolme rahastajaa: satama, kuljetusfirmat ja kansallispuistosta vastaava taho. Sinun on maksettava kaikille kolmelle, jotta pääset mihinkään. Tiskiltä kahdeksan myytiin siis vain kuljetusfirman lippuja, joilla pääsisi veneeseen. Tiskiltä kaksi myytiin sataman lippuja, joilla pääsisi laiturille. Kun sitten pääsimme Pulau Manukaniin, saaren laiturilla piti maksaa vielä kansallispuistomaksu. Hinnoista sen verran, että kansallispuistomaksu on 10 ringgitiä ja satamamaksu 6 ringgitiä henkilöltä. Veneissä on kiinteä hinta yhdelle saarelle ja sen jälkeen saarien väliset matkat maksavat 10 ringgitiä. Muistelisin, että venekustannukset kahdesta saaresta ja kahdelta henkilöltä olisivat olleet 47 ringgitiä, mutta varmaksi en muista ja paluuveneen kapteeni kähvelsi meidän liput johon hinta oli raapustettu. Kävimme siis ensiksi samoilemassa Pulau Manukanissa. Rannalla riitti väkeä, mutta metsäreitillä ei mitään. Heti metsäreitin alussa vastaan tuli hillittömän läski varaani. Kuvaa en ehtinyt saada, sillä röllykkä ampaisi hillittömään juoksuu ja katosi metsän siimekseen. Polku oli täynnä pieniä skinkkejä, joiden kuvaaminen kävi työstä. Niitä ei koskaan nähnyt ennen kuin ne ampaisivat karkuun. Ja silloin oli liian myöhäistä. Juuri muuta metsäsamoilulla ei sitten nähtykään, vaikka lintujen sirkutusta joka puolella kuuluikin. Kierroksen jälkeen käytiin ostamassa jäätelöt. Ei ollut kauhean pahaa! Vene Pulau Sapiin tuli ajallaan eikä matka kestänyt kuin muutaman minuutin. Sapi on kahdesta saaresta reilusti pienempi. Ranta oli täynnä aasialaisia auringonpalvojahylkeitä ja olipa siellä jokunen länkkärikin joukossa. Saaren erikoisuus on kesyt varaanit, joita lähdimme etsimään. Kävelimme laiturista oikealle pienelle metsäpolulle, mutta siellä ei näkynyt ensimmäistäkään lieroa. Aurinko rankaisi sen verran kovaa, että oli pakko kääntyä takaisin. Rannalle palattuamme huomasimme, että varaanit eivät ole alkuunkaan metsässä vaan siellähän ne sipottavat rantahylkeiden joukossa! Isot ja vähän pienemmät röllimahat kärkkyivät ruoanjämiä, joita ihmiset heittelivät. Ja sitä ruokaa oli paljon! Ihmiset heittelivät kanojen luita ja muita jämiä liskoille ja ne pistelivät kaiken poskeensa suurella ruokahalulla. Vähän hirvitti luiden määrä, mutta kaipa otus, joka syö ja nielee kaiken suuhunsa mahtuvan kokonaisena, pystyy kananluita sulattelemaan. Jotenki muistelin varaanien olevan kaikkiruokaisia ja heitin yhdelle läskille banaanin, mutta eihän se sitä tietenkään syönyt. Lihansyöjiä kun ovat. Koko päivä paahteessa alkoi uuvuttaa siinä määrin, että oli pakko istahtaa varjoon ja lorvailla. Venekin oli myöhässä emmekä itse asiassa olisi edes päässeet koko veneeseen, ellemme olisi menneet itse kysymään paatin määränpäätä. Kota Kinabalun keskustaan kuitenkin päästiin ja hotellissa huone oli vaihtunut onnistuneesti. Nyt on pakko hengähtää tovi. Aurinkoärvötystä meinaa puskea.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.36

Aamu alkoi herätyksellä ja jatkui vähän 8:00 jälkeisellä noudolla kohti sukelluspaikkaa. Aamusella teinkin siinä muutaman harjoituksen ja vähän totuttautumista taas mereen ja kertasimme eilisiä turinoita. Tästä viisastuneena menimmekin vielä kirjan ääreen ja vähän lukemista ja samalla sitten kaksi viimeistä jaksoa ja niiden kysymykset. Lueskelin aikani ja ohjaaja tuli kyselemään olenko valmis kysymyksiin ja tarkisteltiin vastauksia yms ja totesi että nyt sinulla on tunti aikaa tehdä viimeinen koe, olethan valmis ennen ruokaa. Minä silmät pyöreänä katselin, että nytkö se pitää tehdä, mutta ei kai se itku auttanut markkinoilla. Koehan sattui menemään läpi vain 4 virheen turvin joten marginaalia vielä jäi. Lounas oli maittavampaa kuin eilen, ja tämän jälkeen kohti pienempää saarta viiden minuutin hurruttelun jälkeen. Toki ensin kertasimme mitä sukelluksella käydään ja mitä syvyyksiä tavoitellaan. Alkuun kaikki oli oikein bueno kun näkyvyyttä oli oikein maireasti. Vähän siinä koralleja tutkaillessamme tuli joku pallokalan sukulainen vastaan, vai liene itse herra pallokala ollut liikenteessä. Emminä tiiä ku niitä on niin miljoona erilaista, samannäköstä kalaa. Vastaan tuli yhtä ja toista ja kohta yhdellä korallimökäleellä makoili kaksi jotain superharvinaista fisua. Sanoivat joksikin Pipefishiksi, mutta edessä oli joku etuliite :) Nousua valmistellessa huomasin ohjaajani takaa tulevan mustan möykyn.. sehän on KILPPARI! Siellä mennä möllötti kuin haaleessa veessä. Huidoin ja pulikoin ja näytin vaikka minkäsorttista merkkiä ohjaajalle ja tämä vaan tuumasi khuulisti "ok" ja lähdettiin uiskentelemaan perään. Loppu aika saarella tuli sitten taas vähän chillailtua ja otettua iisimmin, kunnes lähdin takaisin Kota Kinabalua kohti. Täällä asiat oli TAAS uudella mallilla, sillä huone oli vaihdettu. Mika ja Tarjakin olivat jo saapuneet reissuiltansa ja tuumasivat että aamupala on viimeisin mitä ovat navanseudulle tunkeneet. Joten kaipa se oli lähdettävä etsimään ruokapaikkaa. No kun asioista päättää Mika niin kyseessä on Intialaista. Respan tädit kyselivät taas uteliaina mitä tehdään ja minne mennään ja kun tuumattiin, että mennään syömään Kohinooriin niin sanoivat, että onhan se olemassa toinenkin Intialainen paikka ettei tarvitse aina samassa syödä. Neuvoivat taas ystävällisesti missä se on ja tilasivat oikein taksinkin oven eteen. Olisihan se pitänyt arvata, että kun kyseessä on taas Mika, niin ei voi hyvin alkaa. Taksi ei mahtunut oven eteen niin se jäi vähän edemmäksi, ja kun päästiin vihdoin sille seudulle missä tämä uusi Intialainen sijaitsee, jouduimme kysymään neuvoa missä tälläinen paikka on, eikä immeisillä ollut hajuakaan kyseisestä raflasta. Hetken siellä seikkailtuamme löysimme paikan, jossa oli nätti lappu selvällä suomen kielellä "We have moved". PERRR!! No onneksi Kohinoor ei ollut etäällä joten tepastemaan kohti sitä. Tämän paikan ovessa oli taas "We are closed".. PERRR!! Asken taakseppäin ja kohti taksiasemaa ja jähistämään tätä mysteeriä intialaista. Taksi vei meidät vihdoin perille ja pääsimme murkinoimaan. Otimme kaikki sopivasta valikoimasta vähän kaikille kaikkea.. Simppelisti Tandoori Chiken sekä appelsiini turtsimehua. Ruokia odotellessa katsoimme, että jopas on tummia pilviä ja viisi minuuttia myöhemmin sai huutaa jos halusi kaverille jotakin sanoa. Eipä meillä paljon sanottavaa ollut sateen aikana. Pois päästiin ystävällisen vartijan auttamana, sillä hän tilasi meille taksin takaisin hotellille. Päätimme kuitenkin vielä pistäytyä syömässä vielä jälkiruoaksi jäätelö, paikassa nimeltä Vedablu. Oooikein makiaa matskua. Onneksi ei tarvitse enää tänään pakata, sillä tämän huoneen pitäisi olla meillä käytössä nyt täälläolon loppuun asti.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 23.37

Heräiltiin tuossa hetki sitten. Eilen tuli huollettua vedenalainen kotelo ja sukellusmaski. Jospa ne nyt tänään toimisivat kunnolla eikä tarvitsisi katsella utuisia kuvia tai puhallella maskista vettä pois. Kyyti tulee hakemaan kahdeksalta. Päivä meneekin taas Pulau Gayalla ja tulemme sieltä takaisin joskus neljän jälkeen.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}