Borneo 2010
maanantai 12. huhtikuuta 2010


Julkaistu kello 9.48

Aamusella herättiin seiskan jälkeen ja katseltiin kamat taas suunnilleen kasaan, sillä jälleen oli edessä saman hotellin sisällä muutto huoneesta toiseen. Söin Tarjan kanssa vähän eilen ostettuja hedelmiä aamupalaksi että jaksaa könytä sitten meressä iltapäivän puolelle. Kahdeksalta tuli kyyti ja kävimme matkalla hakemassa jonkun pariskunnan matkalla satamaan. Satamassa saimme täytellä jotain lomakkeita siltä varalta että jos jotain sattuu niin sukelluskerho ei ole siitä vastuussa. Matka alkoi ja venho tulikin ihan sopivasti täyteen ja vene, tai ainakin moottori olivat jykevää tekoa sillä takaa uhkui kaksi sadanviidenkymmenen (150) hevosvoiman moottoria, kyllä vauhdista tykkäävää hymyilytti. Saarelle päästyämme saimme Tarjan, ja jonkun toisen pariskunnan lyhennelmän siitä mitä tämä päivä pitää sisällään. Tämän jälkeen suuntasimme kohti laitteidenluovutuspistettä jossa saimme sovitella että vermeet ovat oikeankokoiset. Itselleni kaikki välineet sattuivat sopivasti kerralla oikein, kun Tarjalla räpylät olivat aluksi liian suuret. Tämän jälkeen oli vähän aikaa hahhuilua, joten menimme Tarjan ja Mikan kanssa istuskelemaan rannempaan jonkun tönön luokse vähän varjopaikkaa hakemaan. Hetkeä myöhemmin näin: Piru! Jollain on jo minun henk. koht. snorkkeli ja maski, armotonta vauhtia perään ja etsimään kuka piru ne on varastanut kun luovutin ne viisi minuuttia aikasemmin samaan laatikkoon muiden varusteiden kanssa. Totesin olleeni väärässä muutaman hengästyneen lausahduksen jälkeen dive instructorille ja palasin nöyränä istumaan rantaan. Kohtahan se meidän opas tulikin sieltä tamineet päällä ja suuntasimme kohti venettä, sillä taisimme olla Tarjan kanssa likipitäen ainoat, jotka käyttivät sukelluslaitteita. Täällä sain harjoitella jo het vällein kamojen kasaamista, olihan opas jo kerran näyttänyt mitenkä homma tehdään.. Totesin hetkeä myöhemin totesin "Done!" ja opas tarkasti ja tuumasi, että olen helppo opetettava. Kamat niskaan ja mereen! Tässä alkoi Tarjalla kolmen ja minulle neljän tehtävän sarja: Maskin tyhjennys, hengittäminen ilman maskia, regulaattorin (eli sen mistä ilmaa saadaan) etsiminen jos se sattuu putoamaan suusta. Tarjalla alkoi tässä oma episodinsta mistä voitkin lukea vähän myöhemmin. Itselläni oli vielä lisänä parihengitys oppaan kanssa mikäli oma ilma sattuisi loppumaan. Tästä viisastuneena totesimme kaiken olevan kunnossa ja lähdimme kohti koralleja. Siellä tuli ihan ensimäisenä vastaan iso kasa ilovärikaloja. Painuimme kokoajan syvemmälle ja syvimmillään kävimmekin minun mittarini mukaan kahdessatoista metrissä. Vastaan tänä aikana tuli jonkun pallokalan sukulainen mikä tarvittaessa isontaa itseään, rausku, kalat mitkä ui pystysuunnassa niinku i kirjain, sekä monia muita mukavia olioita. Tulimme pintaan ja opas sanoi että se meni hyvin ja hallinta veden alla oli hyvää, ettei tarvinnut puuttua jos repisin puoli koralliriuttaa matkaan :) Tämän jälkeen oli hymy herkässä ja hetken aikaa lueskelin opaskirjaa ja täyttelin vaadittavat osiot, jotta voisimme tarkastaa oppaan kanssa luetut asiat. Sainkin tehtyä kolme viidestä ja neljättä aloitettua kun opas tuli sanomaan, että olisi aika suorittaa uima- sekä kellunta testi: 200 metrin uinti ja 10 minuutin kellunta. Täydellä vatsallahan sitä jaksaa ja totesin että eikun vuanniisa. Tästä alkoikin minun ongelmat, sillä rehkin sen uinnin kanssa niin, että oikein suolavesi maistui. Piti vähän hiljennellä vähän vauhtia kun olo vähän huononi ja onneksi se rääkki loppui ajallaan, mutta vielä oli jäljellä 10 minuutin kellunta, jonka nyt tottakai oletin olevan helppo. Olihan se vaan ei se olo siitä miksikään muuttunut ja kun opas totesi että aika loppu, sehän meni hyvin niin otin pari uintiliikettä lähemmäs laituria ja totesin "I have to rest a little" ja sillon se purjo lensi, vähän kakistelua alkuun niinkuin asiaan kuuluu. Olo helpotti ja lähdin könyämään laiturille ja puolessa välissä kuului vatsast *kurrr* ja eikun polovilleen ja oksaamaan. Ei kiesus ettei suolavesi ole juotavaksi tarkotettua. No saipahan kalat vähän sapuskaa, sillä niille se tuntui maistuvan. Opas malttoikin mainita loppupäivän ettei ruokaan enää suolaa ja suolavesi ei oo hyvän makusta. No tämän episodin jälkeen menimme katsomaan oliko arvaamani vastaukset kirjassa oikein ja sainkin tehdä heti perään 3 lisätestiä, joilla ilmeisesti katsotaan sen hetkistä osaamistani. Hyvin meni testit, paitsi se vastaus joka piti tehdä hätiköiden, että kerkeen coolin näköisesti kävellä vessaan oksentamaan. Loppu päivä saarella sitten tulikin röllöteltyä ja otettua vähän iisimmin kun Mika ja Tarja käpsehtivät saarella katselemassa maisemia ja vähän kuvaamassa. Matka takaisin "mantereelle" meni ihan hyvin ja sapuskatkin pysyivät sisällä. Hotellille tullessa saimme uuden huoneen avaimen, sekä eiliset pyykkimme jotka oli oikein kursittu kunnolla muoveihin ja hengareihin. Nykyisessä huoneessa on kaksi sänkyä ja yksi patja ja tottakai patjapaikka jäi minulle. Eipä hätiä mitiä, huomenna taas vaihtuu huone :) Lähdemmekin tästä käpsehtimään vielä tuonne kaupungille ja varmaan pitää jotain syömistä käydä taas katsomassa josko sieltä mitään hyvää löytyisi. Epäilijöille vielä että kunnossa ollaan eikä mitään ihmeempiä ole sattunut :)

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 9.50

No niin…eipä siitä sitten mitään tullut. Kuivalla maalla meni kaikki hyvin. Vermeetkin sain puettua päälle. Mutta veteen meno olikin juttu erikseen. Ensin en meinannut saada nuppia veden alle ollenkaan ja sitten kun sain niin heti pidätin hengitystä. Muutaman yrityksen jälkeen pääsin kokonaan veden alle. Siinä vaiheessa vettä oli sen verran että pystyin seisomaan ja silti pää oli veden pinnalla. Pinnan alla ehdin olla ehkä minuutin kun alkoi ahdistaa. Mika yritti kyllä rohkaista jatkamaan, mutta ei tehonnut. Päätin lopettaa siihen ennen kuin kovempi paniikki iskee. Käsiä alkoi jo siinä vaheessa pistellä, olisiko ollut happivajetta : ) Laiturillakin piti könytä vielä niin että sain nirhaman käsivarteen ja sääreen. Kiire oli kuivalle maalle. Onpahan kuitenkin yritetty. Loppuaika olikin biitsillä röllöttelyä.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 15.01

Huilailtiin tovi hotellilla ja lähdettiin sen jälkeen illallliselle noin 20 metrin päässä olevaan ravintolaan. Ravintola on jollain tavalla kytköksissä tähän majapaikkaan, sillä respan työntekijät kutsuvat sitä termillä "our place". Harmi vaan ravintola ei yltänyt lähimainkaan majapaikan tasolle. Palvelu oli laiskanlupsakkata ja ruoka melko mautonta. Eivätkä annosten koot oikein kohdanneet hintojen kanssa. Työntekijöillä tuntui olevan enemmän kiinnostusta keskinäiseen rupatteluun kuin asiakkaiden palveluun. Ei ruoka huonoa ollut, mutta mieluummin menee jonnekin muualle. Ensiksi meinasimme syödä jälkiruoat kyseisessä ravintolassa, mutta kun palvelu ei pelannut niin suksimmekin läheiseen jäätelöbaariin. Siellä syötiin ihan hillittömän isot ja herkulliset jäätelöveneet, jotka koostuivat kolmesta jäätelöpallosta, banaanista ja suklaakastikkeesta. Jäätelöiden maut sai vielä itse valita. Tarja puolestaan söi vain yhden jäätelöpallon, mutta sen kanssa tuli lettuja. Slurpsis! Sen jälkeen käytiin taas kiertelemässä kartsaa. Yritettiin etsiä kassia tai matkalaukkua, jossa Tarja voisi näppärästi tuoda ylimääräistä roinaa. Samalla käytiin parissa optikossa katsomassa piilolinssejä. Mitään ei kuitenkaan saatu ostettua, mutta ainakin hinnoista päästiin selvyyteen. Hotel Eden54:aan palatua kysyin respasta, että ovatko he saaneet mitään selvyyttä Pulau Tigan lähistöllä olevasta käärmesaaresta. Olivathan se, mutta tiedot olivat vähän huonoja. Reissun järjestäminen vaatisi, että lähtijöitä on vähintään kuusi. Lisäksi matka maksaisi 500 ringgittiä henkilöltä eli noin 114 euroa. Posketon hinta! Respan täti totesi ennen minua, että hinta on silkkaa ryöstöä ja sen jälkeen olikin hyvä todeta, että antaapa olla. Teemme sitten huomenna jotain muuta ja etsimme käärmeet jostain muualta, hehe. Pete painuu huomenna uudelleen Pulau Gayaan tekemään sukelluskurssin toisen päivän. Minä ja Tarja napataan varmaankin vene ja käydään tekemässä pieni vaellus jollain pienemmällä saarella. Pulau Manukan vaikuttaisi mielenkiintoisimmalta. Lisäsin taas muutaman kuvan tältä päivältä edellisiin kirjoituksiin.

Paikka: Kota Kinabalu, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}