Borneo 2010
lauantai 10. huhtikuuta 2010


Julkaistu kello 5.03

Jätettiin herätykset kokonaan pois koska tänään on ihan täysi joutopäivä. Herättiin kuitenkin jo puolen yhdeksän aikoihin. Tässä majapaikassa on pari melko mielenkiintoista yksityiskohtaa. Ensimmäinen on suihku, jonka yksi seinä on kokonaan lasia. Siitä näkyy siis ulos. Maisemasuihku on ajatuksena ihan hieno, mutta koska siitä näkyvä maisema on sellainen että sinne on kenen tahansa täysin mahdollista kävellä, herättää se myös hieman epäilyksiä. Varsinkin pimeällä kun sisältä ei näy käytännössä lainkaan ulos ja ulkoa näkyy varmasti varsin hyvin sisällä. Toinen juttu on äänieristys joka loistaa poissaolollaan. Rakennuksessa on kaksi huonetta ja seinät on tehty pahvista. Kaikki, ihan kaikki, kuuluu huoneesta toiseen. Itse heräsi yöllä siihen kun naapurihuoneessa kuorsattiin. Sen lisäksi huoneesta toiseen johtaa ovi, mikä on myös perin merkillinen ratkaisu. Täällä asumisen mukavuus on siis varmasti 99 %:sti naapurista kiinni. Napattiin kamerat ja lähdettiin hiihtämään rinnettä ylös. Tästä ei tarvitse kävellä kuin ehkä 100-200 metriä kun vastaan tulee ensimmäinen ravintola. Syömässä oli paljon paikallisia ja hinnat ovat sen mukaiset: aterian saa reilulla eurolla. Ruokalistat löytyivät kuitenkin englanniksi ja myös henkilökunta taitaa Lontoon murteen. Pete ja Tarja söi sitruunakanaa riisillä ja itse tilasin kanaa cashew-pähkinöillä. Kaikki annokset olivat tosi hyviä ja jälkiruoaksi napattiin vielä kupilliset paikallista kahvia. Mums mums! Mahat palloina mentiin kansallispuiston sisäänkäynnille. Tarkoituksena oli ostaa sisäänpääsyliput ja luukulla olikin nainen vastassa. Lippujen hinta oli joko 15 tai 50 ringittiä, mutta kun aloimme varmistella asiaa niin luukulla ollut nainen sanoi paniikissa, että voisimme mennä sisään suoraan. Ja mehän menimme, hehe :) Kävelimme ensin jonkun matkaa autotien laitaa ja sitten hyppäsimme ensimmäiselle vastaan tullelle metsäreitille. Reitti oli todella helppokulkuista polkua, joskin siinä oli melkoisen korkeita portaita könyttävänä. Reitin varrella näkyi kuului paljon lintujen ääniä, mutta elämää siellä näkyi varsin vähän. Muutama pörriäinen bongattiin, mutta muuten saalis jäi vähäiseksi. Lieneekö syynä hieman viileämpi ilma ja suurempi turistien määrä? Siinä takaisin tullessa Pete sanoi, että mahassa möyrii siihen malliin, että askelta olisi pidennettävä. Ei mennyt hirveän pitkään kun oli pysähdyttävä ja äijä loikkasi sissipaskalle - kavereiden kesken sipalle. Tarzanin suoli oikeni! Siitä jatkettiin takaisin kämpille. Bongasin, että täällä on sittenkin langaton verkko, mutta henkilökuntaa ei näy missään niin en saanut kysyttyä salasanaa tai sitä, että onko se ylipäätään asiakkaiden käytössä. Käytössämme oleva SIM-kortti on jollain tasolla härö. Siinä pitäisi olla viikon ajan kiinteähintainen dataliittymä, mutta aina kun yhdistämme nettiin, se syö meidän ostettuja kredittejä. Kun tarkastamme saldon, summa muuttuu ihan miten sattuu. Aamulla se näytti 1,05 ja nyt 0,07. Kummallista. Täällä on verkko, joka toimii ainoastaan respan vieressä, mutta yritän käyttää sitä parhaamme mukaan.

Paikka: Kinabalu-vuori, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 5.25

Lisäsin vanhoihin kirjoituksiin par er valokuvaa. Siellä on nyt mm. päivällä otettu kuva green turtlesta ja hornbill-otoksia viidakosta. Kuvien lähettäminen näyttäisi onnistuvan kun istuu verannalla metrin päässä respasta :D

Paikka: Kinabalu-vuori, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 10.01

Päivällisen kävelyreissun jälkeen lorvailtiin kämpillä. Aamulla huomattiin että naapurin ikkunassa, sisäpuolella, oli rukoilijasirkka. Kamerat lauloivat jo silloin, mutta kun siivoojat tulivat siivoamaan naapurikämppää (asukkaat olivat jo lähteneet), Petri kysyi saako hakea örvelön ulos. Tytöt olivat vain mielissään. Siitähän alkoi taas kuvaussessio. Saatiinpa jopa videotallennetta. Eiköhän sitä saada vielä kaiken kansan nähtäväksikin. Siinä mantista kuvatessa saapui myös uudet naapurit. Mukana kaksi alle kouluikäistä lasta. Voi olla tulossa mielenkiintoinen ilta noilla äänieristyksillä. Lounaalla käytiin samassa paikassa kuin aamiaisella. Nyt oli vuorossa currykanaa Petelle, paistettuja nuudeleita thaimaalaisittain Mikalle ja minä söin nuudeleita soijan ja kanan kera. Jälkkäriksi piti saada jätskiannokset, mutta nyt oli tyytyminen tavallisiin tuutteihin. Siihen päälle pienet kävelyt tienvarressa öttiäisiä etsien. Lienekö ollut tuttuja liikenteessä kun ohiajavat soittelivat torvea. Viimeiset pari tuntia on mennyt Peten opetellessa sukelluskurssia varten Mikan opastuksessa. Myös hotelli Edenin Chee soitti ja tiedusteli onko tämä paikka ok - hän nimittäin suositteli tätä. Samalla tuli järjestettyä huominen paluukyyti Kota Kinabaluun. Sama taksisuhari tulee hakemaan, joka meidät toi tänne. Itse arveltiin että otettaisiin toinen taksi, mutta menköön. Oli nimitäin tuloreissu sen verran jänskä että suorastaan hirvitti. Jeppe valitteli jo lähtiessä väsymystä ja sitten pimeällä, mutkaisella tiellä teki sellaisia hazardi ohituksia että Petri neuvoi jo minua katselemaan tähtitaivasta. Otin neuvosta vaarin. Jospa ukko nukkuisi ensi yönä, ja onhan se kuitenkin valoisaa aikaa kun takaisin mennään. Johtuikohan matkastressistä että meikäläinen simahti alle aikayksikön männäiltana. Yölläkin tuli pidettyä suomalaista kuorsausperinnettä yllä, kun kilvanreviteltiin naapurin kahden kiinalaisen kanssa. Kuulemma minä voitin!

Paikka: Kinabalu-vuori, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}


Julkaistu kello 12.43

Käytiin syömässä ilalllista ravintolassa, jossa olemme syöneet kaksi aikaisempaakin ateriaa. Lähellä on yksi ravintola mutta se näytti niin tyhjältä ja köpöiseltä, ettei raahdittu mennä sinne. Ja tälläkään kertaa hyväksi havaittu ei pettänyt. Ihan järkyttävän hyvää ruokaa, hillittömät annokset ja petollisen halpaa. Sopii! Oltiin varustauduttu kameroilla ja taskulampuilla, jotta pystyimme siirtymään illallisesta suoraan yö-örvelöiden jahtaamiseen. Harmillisesti mitään ei löytynyt. Sammakoiden kurnutusta kyllä kuului, mutta ne olivat niin vaikeakulkuisen maaston takana, ettei sinne voinut mennä. Eikä olisi uskaltanut vaikka olisi voinutkin, sillä öisin tällä alueella on myrkyllisiä käärmeitä. Palasimme siis majapaikkaan tyhjin käsin, mutta tutkailimme vielä lähiympäristön jos siitä löytyisi jotain. Löysimmekin pari iloisenvihreää sirittävää sirkkaa sekä ällöttävän hämähäkin. Jälkimmäisestä saimme myös ruokailuvideota, joskaan ei ole katsottu vielä onko se onnistunut. Tässä majapaikan kivisillä portailla kököttäessä huomasimme, että nettiyhteys on riittävän nopea jopa videon lähettämiseen, joten tässäpä sitä ihanuutta päivällä löydetystä rukoilijasirkasta. Sen silmät ovat ehkä hienoimmat ikinä!

Paikka: Kinabalu-vuori, Malesia
Paikallinen aika:
Kirjoittaja:

Ladataan kommentteja Ladataan valokuvia

{{ comment.AuthorName }} @ {{ comment.Published }}

{{ comment.Content }}

Vastaus

{{ comment.Reply }}